Kuinka monta kotia sinulla on?

Kotia jotka eivät ole sinun omistuksessasi vaan toisten koteja joihin olet tervetullut, joihin saat jäädä yöksi. Joita käytät kuin omaa kotiasi yhdessä ystäviesi kanssa? Kuinka monen kotona olet omatoiminen ja kuinka monesti odotat tulevasi palvelluksi? Vai oletko mukana auttamassa? Tätä rupesin pohtimaan sillä jokaisen siskoni koti on samalla tavalla minunkin kotini kuin omani. En tiedä tuleeko tuo ajatus siitä että olemme ymmärtäneet sen että yhden voitto on meidän kaikkien voitto, sillä kun joku meistä on voittanut jotain on toisetkin päässeet käyttämään ja tekemään voitoilla jotain. Ei ole minun omaa on meidän yhteistä omaa eli toisen omat tavarat on käytettävissä tarpeen mukaan. Esim. Vohvelit ovat minun juttuni ja tarvittaessa kuljettelen vohveliraudan toisten luo.  Se että kaikki osaavat käyttää ja huoltaa laittetta, joka on niin sanotusti kaikkien käytössä vapauttaa omatoimisuuteen sillä silloin ei tarvitse olla kyttäämässä kuinka toinen käyttää tavaraa sillä tietää että se tulee hyvässä kunnossa takaisin. Se että kaikki kunnioittaa tavaroiden kunnossa pitämistä on mielestäni todella viisasta sillä se hyödyttää kaikkia. Se on kuin iso lainaamo jossa toisinaan kysytään lupaa saanko ottaa sillä pitäähän toistenkin tarve kartoittaa! Samaan tapaan kuin se jolla on kovin pissahätä menee ekana vessaan!  Joten tavara pystyy kiertämään tarpeen mukaan! Meilläkin moni tavara on kiertänyt useammalle meistä ennenkuin se on lähtenyt kierrätykseen, joten tavaroille ja vaatteille tulee käyttö ikää!

Se että pystyy jakamaan omastaan toisille on mielestäni hienoa, sillä pystyy vastaamaan toisen tarpeeseen aiheuttamatta lisäkuormitusta. Se on tavallaan kuin ihmispiknikki tuo sinä tämä, seuraava tuo nuo jne. Yhdessä saamme paremmat ruuat!

Ajattelu lienee lähtöisin siitä että on nähnyt kuinka kyläläiset auttavat toisiaan kuten että samalla kun tekee perunamaan itselle voi tehdä sen myös toisillekkin kun niin on sovittu tai on porukka jolla on halontekokone. Kuinka kyläläiset tekevät yhdessä, jotta heillä on toisilleen seuraa ja työskentelyä yhteisen hyvän puolesta, niin se on minusta siistiä! Kaikkien työpanos hyödyttää kaikkia.

Lainaan tavaroita mielelläni kun niille ei ole tarvetta ja jaan tilani toisten kanssa sillä olen oppinut sen pienestä pitäen. Se että tehdään toisen puolesta jotain kuten siivotaan yllätyksenä tai tehdään ruokaa ja käydään kaupassa. Se on kivaa niin itselle kuin toiselle, joten miksi ei tekisi niin toiselle kun itsellä on siihen mahdollisuus ja aikaa!
Tekeminen toiselle itsessään tekemisen ilosta, tekeminen niin kuin itselleen toivoisi tehtävän!
Istutetaan kukkia, joista on kaikille iloa, syödään yhdessä ja tehdään yhdessä. Periaatteella toisen voitto on kaikkien voitto! Miksi en aiheuttaisi toisille hyvää mieltä?

Tarvitsen omaa rauhaa, johon osaan itse etsiytyä kun sitä tarvitsen ja osaan eristäytyä ulkomaailman ärsykkeiltä, kun sitä tarvitsen. Olen silti käytettävissä silloin kun on tarvetta.

Oman itsensä käytettävyyden määrittely on tarpeellista! Sillä on annettava myös itselleen aikaa niinkuin minä tarvitsen omaa aikaa omien akkujeni lataamiseen tai sanoisinko ärsykkeiden purkamiseen. Kun on sellainen tarkkailija ihminen kuin minä tarvitsee joko tyhjän mielen joka saa tarkkailla rauhassa omasta rauhastaan omalla valitsemalla etäisyydellään  tai sitten mieli on aivan täynnä, kuuntelet joka suunnalta tulevaa puhetta ja muita ääniä ja muiden aistien ärsykkeitä. Mieleni työskentelee etsien pääkohtia puheesta, etsii tietoa jolle on käyttöä. Tarkkailee samalla kanssa ihmisten toimintaa ja käytöstä, kasvoja jne.
Mieleni yrittää saman aikaisesti tallentaa ympäristöstä tulevaa tietoa ja puheesta tulevaa tietoa, jolloin latausaika pitenee tai kuten monissa puhelimissa monet sovellukset syövät akkua olemalla päällä päällekkäin.

Kuinka tämä liittyy jakamiseen? Tuttujen ympäristöjen käyttäminen vähentää ympäristön tarkkailua, asian osaavien ihmisten kanssa toimiminen vähentää huomion antamista neuvomis merkityksessään ja työ tulee nopeammn tehtyä. Toisten kanssa toimiminen vähentää oman työpanoksen määrää säästämällä voimia ja tulosta tuleekin enemmän. Joten jakamalla voimaa kuluu vähemmän, kunhan kaikki osaavat homman. Jolloin yleensä on aikaa höpöttää ja seurustellakkin ja se voi jopa lisätä virtaa!

Kuten kuvien yksi jalka ja neljä jalkaa pysyvät pystyssä, Yksinään pitää olla jämäkkä ja keskittynyt ja yhdessä paino jakaantuu neljälle. Paino on jaettu, joten työtkin pitää jakaa, kun haluaa olla tasapainoisesti pystyssä.