Tälläinen saa tietoiseksi siitä kuinka olettaa kävelemisen yksinkertaiseksi asiaksi, kyllähän se on ja silti ei ole, sillä heti kun ottaa vamman johonkin kohti niin ei olekkaan helppoa! Se koskeekin, toisaalta se juuri kertoo kävelemisen hienoudesta, siitä kuinka kaikki osat vaikuttavat kulkemiseen! Kuten yksi varpaan pää!
Kerran kipu saa ihmiset tietoisiksi kohdasta, jota on satutettu kehollisesti ja fysiikka pistää ontumaan, koska arastelee tuota kohtaa. Niin eikös silloin tunne ole henkisen koskettamiseen reagoiva aisti elin! Joten kuinka mieli ontuu kun johonkin koskee? Ja koskeeko mieleen samalla tavalla kuin kehon tirvaistuun varpaaseen. Mitä ovat mielen mustelmat? Kuinka ihminen reagoi mielensä kipuun? Kuinka nopeasti paranee mielen kohta taas tunnusteltavaksi? Miten pitkään on tuo jälki? Milloin se unohtuu, katoaa ja paranee? Kantaako jokainen mielessään henkisiä vammoja, niinkuin kehomme kantaa arpien kirjaa ihollamme? Joten millaisia ovat mielen arvet tai mielen haavat? Näkyvätkö ne kuvattavissa aivoissa?
Kun kerran mieli ja keho toimivat yhdessä niin kuinka mielen vamma vaikuttaa kehon toimintaan? Sillä kehon vamma monesti turhauttaa, toimeliaita ja meneviä, sillä se pakottaa pysähtymään ainakin hetkeksi! Sillä kehon paranemisen kannalta on toisinaan oltava paikoillaan.
Joten mitä mielen vamma tekee keholle? Kun mieli on kipeä, arka ja pysäyksissä paranemisen vuoksi niin mitä keho tekee? Ja vaikuttaako mikä tunne on kyseessä? Sillä ainakin kehon osissa on eroja miten voi liikkua! Miksi se olisi mielen osilla erilaista? Joten kuinka ne mielen osat joutuvat toiminta kieltoon? Ja kuinka pitkäksi aikaa? Mikä on mielen paranemisen aikajänne?
Kuten tiedämme että mustelma painuu nopeammin pois kun murtunut luu palautuu toiminta kuntoon. Joten kuinka mieli toimii paranemis prosessissaan? Mitkä ovat mielen mustelmia, jotka paranevat nopeasti? Ovatko ne sanallisia loukkauksia? Jotka mieli muistaa niinkuin kehomuistaa jokaisen kivuliaan osuman? Joten onko ero rakastamastaan ihmisestä kuin avohaava? Vai murtuma? Kun monesti sanotaan ihmisten olevan murtuneita eron jälkeen.
Jos tunteen laatu vaikuttaa siihen mitä osaa aivoissa ei saa käyttää, mitä tunnetta tuntea, niin se pienentää tunne skaalaa ja hävittää osan olemuksestamme! Ainakin osaksi aikaa? Jokainen mielen haava pienentää toiminta kykyä! Toisten tunteiden ymmärtämisessä /ja itsensä ymmärtämisessä!! Joten elämän ymmärtäminen kutistuu.
Kuinka siis mielen haavoja parannetaan? Miten sidotaan mielen tunteellinen avohaava? Kuinka korjataan mielen murtumat? Kuinka vältetään mielen uudet mustelmat? Kuinka torjutaan ja väistetäään mieltä vahingoittavia asioita?
Millaista on mielen itsepuolustus! On paljon ihmisiä, jotka haluavat kertoa kuinka tulisi elää! Kertoa mitä pitäisi tehdä ja kuinka toimia. Joten mitä sinä itse sanot kaikelle jota tulee ulkopuoleltasi? Mitä tulee sinulta ja mielestäsi? Onko kyse vastavuoroisesta toiminnasta vai käskyistä joita tulisi noudattaa? Noudatatko?
Tavallaan tämä informaatio tulva on toisinaan hyökkäys, jota ei yleensäkään tule torjuneeksi. Emmekö ymmärrä kieltäytyä? Hiljaisena aikana on helppo pitää suojaus, mutta entä kun on suuri hyökkäys mieleen käynnissä? Millaista on mielen karate? Pystymmekö ymmärtämään mielen puolustusmekanismeja ymmärtämättä millainen mieli on?
Millainen mieli on? Imeekö se kaiken itseensä? Pitääkö se kaiken sisällään? Minkä se ei anna kiinnittyä? Onko mieli niinkuin vesi? Sen halki voi kulkea? Kastua kyyneliin ja sitä voi lokeroida ämpäreihin, se voi haihtua ja olla taas niissä uomissa kuin ennenkin? Vai onko mieli alati kasvava kasvi, jonka tietomäärä kasvaa vaikka osat lehdet tippuisivatkin pois. Vai onko mieli kuin savi möykky josta pystyy muotoilemaan ihan mitä vain? Sitä rajoittaa vain möykyn koko, joten kuinka se kasvaa vai voiko pienestä tehdä kaikkea mitä isostakin voi? Ja tänne asti pääsin mieli johteessani kipeästä varpaasta! Että semmoista aamua vaan, että varpaasta mieleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti