Onnellista

Tänäänkään ei mennyt päivä kuten ajattelin, suunnitelmissa oli siivota ja tiskata, kun tuntuu että kämpässä on kaikki hujan hajan ja sikin sokin. Eli paljon tavaraa joka ei ole lähelläkään omaa paikkaansa, jossa sen sijainti yleensä on. Tämä siivous ei ollut niin tärkeä näköjään että olisin priorisoinut sen ykkösen paikalle päivän tehtävissä. Joten päädyinkin kaupaan siskojen kanssa ja sieltä tulikin pikkusiskolle tavara, joka on innostunut sisustamaan omaa kämppäänsä. Päivään kuului myös vauvan hoitoa ja masterchef australian katsominen, lemppari masterchef ohjelmista!

Nälkähän siinä tuli ja tänään hieman tuhdinpaa ulkoruoka mättöä megapurilainen aterialla. Pitkästä aikaa niin oli todettava että se majoneesin ja kastikkeen määrä oli jotain mitä ei tehnyt mieli upottaakkaan kitusiin. Se maistui niiiiiin rasvaiselle, että saa mennä taas pitkään ennenkuin semmoiseen kosken. Jonka takia ei ihmeemmin ole koko loppupäivänä ollutkaan nälkä! Joten eipä ruokaa tarvitse ottaa kun ei oo nälkä! Sitten päädyinkin talkootyö osingoille kokoamaan pikkusiskon ostoksia. Sitten linnala kutsuikin ja suuntasin sinne pika kämppä visiitin kautta! Ja sitten linnalan jälkeen kämpälle musat korville ja pikkanen ilta treeni ja sitten päädyinkin kirjoittelemaan. Aamu oli hieman pidenpi kuin tämä typistetty versioni. Siinä oli kirjan lukemista, kirjoitin pikkuisen tarinaa, otin muutaman palan suklaata jne.

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Toisaalta suunnittelemattomuus, jotta voi luovia sinne mihin mieli vie. Ja toisaalta suunnitteleminen! Suunnitelman toteutus silloin kun sille on käyttö tarkoitus! Selkeä päämäärä! Tartuin vanhoihin piirustuksiin uusin silmin, ajattelin nyt rykäistä toiseen tauluista sisälmykset!  Tuo kirjoituksen kuva on vain päivän tuherrus, jolla on tarkoitus vain katsoa millaisissa fääreissä pää liikkuu! Kukkia ja koukeroita niistä on pääni tänään tehty!  Onnelliseksi tekee valmiiksi saaminen! Kun saat koottua hyllyn jossa on niin monenlaista ruuvia ja osaa että päähän nousee kysymys merkki että mihin tämä nyt sitten kuuluu? Onnelliseksi tekee tekeminen ja mukana oleminen!

Sanat eivät tee onnellisiksi vaan minulle kirjoittaminen on teko, josta saan iloni tai sanojen lukeminen, niiden sisällön ymmärtäminen. Toisen tulkinta sanasta! Tai oma tulkintani! Äänenpainoilla saa sanoihin tulkintaa ja sävyä!  Monesti etsin lauluihin omaa tulkintaani ja huomaan käyttäväni toisen laulun äänenpainoa omassa versiossani ja tuo lauluilla hassuttelu tai sanoilla ja painoilla leikkiminen saa minut onnelliseksi. Kun laulan tai hyräilen siitä tietää että olen onnellinen.

Tämän päivän korvamatona pätkä Eppu Normaalia

"On vuosi '85, kauan on aikaa siis

siitä kun viimeksi ylöspäin

pyörähdin pyörässä näin

Täällä metrossa maailman

lauluja kirjoitan

lauluja siitä mitä mä nään

ja mitä tunnen sisällä pään

ja missä kuljin milloinkin

mietin nyt, silloinkin

mietin kenelle lauluni teen

missä oon, minne meen"

Sitä miettii mitä pätkiä aivot pyörittelee mielessään, mikä sanoma niillä on kun ne yhä uudestaan pujahtaa päähän soimaan, mutteivat soi kokonaisina lauluina vaan pätkinä joka toistuu toistumistaan.  En muista laulusta muuta, mutta koko laulusta ei ole kyse vaan tästä kertsistä. 

Mitä mieleni käsittelee, minkä aika jänteen asiaa? Vai onko sanoilla suurin merkitys? Veikkaan alkupätkän olevan koukku muistamiselle. Ja loppu on asia jonka haluan muistaa sillä en ole ollut tässä maailmassa vielä vuonna 1985 joten sillä ei ole kuin sanallinen ja sävelmällinen koukku mieleen.

Joten kirjoitanko lauluja näkemästäni, pääni sisältä, kulkemistani paikoista ajasta viis ja mietinkö kenelle lauluni oikein tulee, mikä on tämän hetkinen tilanteeni ja minne olenkaan menossa! 

Tähän on vastattava kyllä kirjoitan! Joten minkä tämä havainto minuun on ohjelmoinut, kun se on taltioitunut mieleeni tälläisenä! Tälläinen syvä pohdinta saa minut onnelliseksi! Olen aina tykännyt lauluista ja olen vasta nyt ruvennut pohtimaan sitä mikä on maku joka tietyssä laulussa on se parhaus. Se koukku ja sanoma joka mieleni syövereihin porautuu, onko se laulajan äänenpainot sanoilla, onko se sanoilla kikkailu, musiikki? Sanojen merkitys vai tilanne johon tuo tietty kappale yhdistyy? Musiikkivideo. Sillä muistan tykänneeni useammastakin musiikkivideosta mutten tykännyt lauluista kun ne kuuluivat ilman videota. Ja jotkin videot ovat vieneet laulun uudelle tasolle hyvästä parempaan ja joitain videoita toivon etten olisi nähnyt koskaan. Ne on pilanneet laulun!  Hah videoita! Video kasetti sentään!

 Mikään ei olisi onnellista ellen tuntisi toisinaan epämukavuutta, kuten varpaani lyöminen, kutina, nälkä, jano tai kuten tänään ja päätyisi paikkoihin jotka eivät ole suunnitelmissa.  Välillä se että on toisen aivojen määräys virran mukana ei ole pahitteeksi, mukana voi olla avuksi, muistuttaa, kokea itsensä hyödylliseksi ja vuorovaikuttaa vuorovaikutus tilanteissa. Kysyppä itseltäsi kuinka monen ihmisen elämään olet ottanut osaa pelkkänä seuraajan virassa ja kuinka monta otat mukaan kun menet jonnekkin? Oletko valmis jakamaan kokemuksia ja ottamaan avun vastaan, oletko valmis johtamaan ja antamaan tehtävät? 

Kuinka monen ihmisen kanssa pystyt sulavasti toimimaan niin että menette mutkatomasti toimissanne yhteen kuten että toinen lukee ns. Sinun ajatuksiasi niin että hän on jo ojentamassa vasaran kun otat nauloja tai korjaa roskat ennenkuin sanot siitä. Toiminta joka hyödyttää kaikkia osapuolia. Vastavuoroista yhteistyötä! Se saa iloiseksi. Ja samoin keskustelut joissa vastavuoroisuus ruokkii puhetta, löytää uusia suuntia katsoa tiettyä asiaa. Niin sanotusti puhe saa puheesta lisää pontta ja höpötysestä tulee hyvämieli! Sellaiseen puheeseen tarvitaan molempia tai kaikkia!

Lopuksi onnelliseksi tekee se että saa mennä nukkumaan niin että väsyttää mutta keho on rento ja siinä on virtaa.