Unelmat ovat visioita, vielä toteutumattomia tekoja ja sinä olet se, joka ne voi toteuttaa.
Toteutuneet unelmat ovat ansioita, jotka on ansaittu työllä ja siitä nähdyllä visiolla.
Eli sinun pitää uskoa unelmaasi lujasti ja tehdä työtä sen eteen, tavoitella vielä omalla kohdalla tavoittamatonta. Nähdä sielusi silmin mihin unelmasi sinua vie ja nähdä oletko menossa kohti tuota päämäärää, loittonemassa siitä vai kierrätkö pelkkää kehää sen ympärillä.
Me kaikki olemme hioutumassa omien elämiemme timanteiksi auttamalla muita ja samalla autamme itseämme kehittymään itselle uusissa tai vanhoissa asioissa. Pistäkää elämänne eteen haasteita, jos se ei ole jo tarpeeksi haastavaa. Päivä haasteita, jossa joudut epämukavuus alueelle, sillä silloin sinä opit parhaiten ja kehityt.
Olen haastanut itseäni päivä haasteilla, koska olen monessakin asiassa vielä niin sanotuissa lapsenkengissä, joka on toisaalta vain hyvä juttu, koska ei tiedä asioiden rajoitteita, ei ainakaan ennenkuin on kokeillut.
Kokeilinpas tällä viikolla 8h kävely reissua, mukava reissu luontoa kuvaamassa ja nauttimassa kesäisestä auringon paisteesta, luonnosta: Siilistä, perhosista, sorsista, sammakonkudusta, avautuvista lehdistä yms.
Haastoin itseni vaihtamaan polkupyörän sisärenkaat, mielenkiintoinen kokemus ja hyvin vaihtuivat, vaikka sormet saivatkin väriä, kun pyörän ketjuista lähti öljyä (tiesipäs tehneensä jotain). Pääsenpäs kohta kirmaamaan pitkin kesäisiä katuja pitempiä matkoja pyörän selässä, kunhan olen hankkinut kypärän. Kannatan kypärän käyttöä, koska olen välillä hieman epätasapainossa pyörän kanssa ja kokemusta pyörällä nurin kaatumisesta on parista kunnon kokemuksesta, joissa onnekseni ei ole käynyt mitään muuta kuin polvien ja kyynärpäiden aukeamiset. Pääni haluan silti suojata, joten katsotaan mihin kypärään päädyn. Nyt takaisin unelmointiin.
Unelmointi välineenä miulla kesän tullessa on lautakeinu, koska kaikki ne lapsuuden kesät, jolloin keinulla keinui kohti sinistä taivasta koskettaekseen kumpupilviä ja niiden kultaisia reunoja. Vauhdin viimoessa kasvoja ja hulmuttaen hiuksia, tunsin lentäväni. Katsellen pääskyjen lentoa pään yläpuolella, jalat viuhtoen vauhtia ylös alas, käsien puristuessa yhä tiukemmin köysien ympärille ja se vapauden tunne oli onnellinen, koska oli ajatus siitä että tätä voisi jatkaa kokopäivän väsymättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti