Itsetutkiskelu on toisinaan todella mielenkiintoista, se kuinka näkee itsensä ja omat ajatuksensa eritavalla.
Mitä haluat itsestäsi nähdä? Senkö että teit jotain?-> mitä haluat tehdä?
Kuinka kulutit aikaa? Minä en kuluta aikaa, aika kuluttaa minua?
Mietin ensin millaista on nähdä asioita ja samaa elämää eri tasolta. Kuinka siis olisin eriperspektiivissä tutkailemassa? Tarvitsenko vain mielikuvitukseni vai istunko pöydän alla, pimeässä kuutamo yössä vai pöydän päällä auringossa, mikä kuvakulma minulle tulee olemalla sängyn alla?
Ihailen Shakespearen runomittaa. Lasten iloa ja sinnikkyyttä. Ihailen luonnon voimaa ja käden hienomotoriikkaa.
Jokainen askeleemme jättää jäljen ja jokaisesta hetkestä jää jälki mieleemme, vaikkemme sitä muistaisikaan. Voi kuinka nautin raikkaasta ilmasta, appelsiinin tuoksusta, unohtamisesta ja paikalleen unohtumisesta, kun työ tempaa mukaansa. Nautin laulamisesta, tunteiden luomisesta, voiman tunteesta kehossa. Kuinka sävelet ohjaavat jalkoja tanssimaan ja kehoa liikkumaan. Voi vain tanssia olemalla tanssi, voi kirjoittaa vain juoksevan ajatuksen säkeet. Ja teille, jotka ette ymmärrä tarkoitan tekemiselle antautumista, myötämielisestä suhtautumisesta vapaaseen kokeiluun. Sillä jokainen meistä yhdistelee asioita eri tavalla.
Kenen sanoissa on sinulle eniten kaikupohjaa? Kenen sanoihin tartut ja käytät niitä ja toimit niiden mukaan!
Siispä runo
Huurretta ikkunan pinnalla
Auringon laskevat säteet, oksien latvoissa.
Jäljellä vain jäljet
Kulkija jo mennyt, monta päivää sitten.
Jään alle kahliutunut vesi
Pitkinä valuvat varjot
Linnut lentävät kauas
Voin muistaa heidät, jotka eivät ole paikalla
Voin unohtaa, ja olla vain paikallaan.
Seurata katseen liikettä, kun se etsii kohdettaan.
Voin unohtua aikaan ja paikkaan,
Kunnes on mentävä jälleen.
Vastustelen ja viipyilen, sillä minun on hyvä olla
Riuhtaisen itseni liikkeelle, muuta tapaa en tiedä.
Valon varjoisissa heijastuksissa varjoja,
Käännetyt taulut, odottavat kuviaan.
Minä, nukkuvan kuoren alla, monta maailmaa
Jotka ovat vielä kertomatta.
Piirsin myös omakuvia huvikseni ja muokkailin niitä... Miksi piirtää itsestään kuvia?
Eipä juuri haittaa jos omakuvassa epäonnistuu ja ehkä se on tarkoituskin, epäonnistua. Eikä löytää selkeää kopiota todellisen minän hetkestä.
Nämä nopeat tussi/mustekynä piirrokset oli yllättävän hauskoja tehdä, tulivat mukavasti aamupalaa nauttiessa! Tulee hetkiä, jolloin itseään katsoo tarkemmin.
Tulee hetkiä, jolloin käsi piirtää silmän näkemän muodon. Tulee hetkiä, kun käsi eksyy polulta. Tulee hetkiä kun tietoisesti eksymme fantasiaan ja muutamme minäkuvaamme. Jos sinusta otettaisiin kuva, jokaisella päiväsi hetkellä, niin kuinka tunne sinussa olisi muuttanut kuvaasi itsestäsi?
Mikä eläin olisit? Ei ole yhtään hullumpi kysymys
Tämänhetken fiilikset omasta eläin hahmosta olisi vinttikoira ja haikara.
Miksikö koska minusta tuntuu siltä.
Se myös kertoo millaisena näämme itsemme, kun assosioimme itsemme toiseen hahmoon. Mihin olemme samaistuneet. Millaisista elokuva hahmoista sinä pidät? Kertoo paljon sinusta, millaisista ihmisistä pidät elävässä elämässä?
Mikä kasvi olisit? Mikä musiikki genre olisit? Jne.
Kuinka nopeasti sinä muutat ulkokuortasi? Muuttuuko sisin?
Mikä tekee sinusta sinut? Minkä olet valinnut, etkä muuta sitä?
Sekö tekee sinusta sinut? Millaisten ajatusten myötä muutut? Ovatko ne omiasi vai jonkun toisen. Otitko asiaa koskaan omaksesi?
Hyviä kysymyksiä
Mitä toistamme kuin omaa mantraamme? Mistä puhumme? Mikä on mielessämme? Mielemme vallannut ajatus ja tunne. Kuka olen, kun ajatukseni alati muuttuu. Osaan sanoa mikä aistejani miellyttää ja mikä ei ja nekin vain kokemieni hetkien kautta. Tunteen kautta, miltä minusta tuntui?
Kuinka tunne onkaan häilyvä ja alati muuttuva sekin. Elämä keinuttaa ja yritämmekö edes löytää tasapainoa? Minkä värinen tunteiden lasi verhosi silmäni ja nään kaiken vain yhdeltä kantilta. Yksien silmien kautta. Pitääkö minun nähdä myös muutkin vaihtoehdot, silmissäni on jo valinta? Haluako valita uudelleen?
Kuinka pitkään on tarkoitus jatkaa valitulla tiellä? On monta suuntaa ja vaihtoehtoa! Mutta mikä onkaan se valittu määränpää? Sinnekkö ohjaamme? Entä kun ei ole valinnut, harhaileeko teillä tutkiakseen asioita vai pysyykö paikallaan? Valintoja nekin. Mikä on elämän tavoite? Elää elämä.
Sattumalta synnymme ja kasvamme perheen ja tapaamiemme ihmisten opeista. Näkemämme, lukemamme, kuulemamme, itse kokeilemamme ja tuottamamme.
Kasvamme, aisteistamme ja tunteistamme vielä pitkään, kehomme lopetettua kasvamisen, joka kyllä uusiutuu.
Mihin itseämme siis kehitämme? On suuri kysymys, määränpäiden rajapyykki. Läpikulku seuraavaan maailmaan.
Kuinka ihmiset, jotka eivät koskaan ole kokeneet jotain asiaa voisivat päättää jostain asiasta, joka ei heitä kosketa? Kyllä päättävät vaikkeivat tietäisi. Vaikka eivät tuntisi.
Vain ihmiset jotka tekevät samoja asioita ymmärtävät toisiaan.
Vai ymmärtävätkö? Kun näen jotain kivaa, matkin sitä ja sovitan sopiiko tyyli minulle tai vaikka maalaamistekniikka. Taitopaletin kartutus, sen tarkoitus lienee se että saa omalla toiminnallaan ruokaa pöytään. Vai onko tarkoitus tuottaa toisille dataa, josta oppia? Vai onko vain kyse siitä että pitää hauskaa ja tulee iloiseksi ja kaikki muu on sivutuotteita.
Sitä jään mä pohtimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti