Etsin hiljaista paikkaa
Kuin kuiskausta
Etsin unta
Jota ei tavoita.
Se on taivaanranta,
tuuli kaislikossa
Kaikkea jota ei voi vangita
Ne voi vain elää
Kokea, uneksia.
Kuin taivaalla lentävään lintuun ei voi koskea muu kuin katse,
Tuulen herkän puhalluksen tuntee vain iho,
Hedelmien maku sulautuu suuhun,
Hiljaisuuden rikkova ääni kantautuu korviin,
Sanat koskevat kovemmin kuin kivet jalkojen alla,
pysyäkö pystyssä tämän maastatehdyn pallon kamaralla?
Suunnistaakko minnekkään vai pyöriä vain ympyrää,
vetää jotain puoleensa vaiko vain hylkiä kaikkea?
Etsin jotain hiljaista
Paikkaa kuin kuiskausta
Unten valtakunnan ovea,
tuota kuvaa jota voin kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti