Olkoompa se kaapinovi taikka pelkkä ovi, niin se kätkee meiltä maailman. Ja on aivan sama onko se tuttu vaiko vieras ovi se on aina samassa työssä.
Sillä emme ole koskaan tietoisia mitä tietyn rajan takana tapahtuu. Ovet erottavat meidät omaan tilaamme, kuten kerrostalossa oma koti tai huone jne. Eristämme muiden tulemisen sisään, koteloimme omaa elämäämme ja teemme siitä oman näköistä!
Oletteko koskaan miettineet kuinka samannäköisten ovien takana on niin monta erilaista elämää ja elämän tilannetta? Emmekä tiedä edes oman rappukäytävän kaikista naapureista! Itse tutustuin tällä viikolla jälleen yhteen ohimennen ja se sai miettimään miten vähän ihmisistä oikeasti tiedämmekään vaikka asuisimme ns. Samankaton alla. Outo maailma, niin paljon ihmisiä ja tunnemme vain kourallisen, heidät luultavasti, joiden kotien ovien takana olemme käyneet. Tai työpaikan ovien, sillä jokainen ihminen loihtii tilaan energian, josta joko pidämme tai emme. Ovet antavat meidän tutustua uusiin maailmoihin, joita ihmiset elävät ja ovat itselleen tehneet, joista he kertovat, joita kuvina näet, joita joko uskot tai et.
Ovesta pääsee sisään ja ovesta pääsee ulos, se erottaa ja pitää suojassa. Kuten myös ihminen on ovi, josta ajatukset pääsevät ulos ja sisään, pystymme erottautumaan halutessamme omaan tekemiseemme niin ettemme huomaa mitä toiset tekevät vieressämme. Kun olemme niin keskittyneet omaamme, mutta se erottaa meitä ja se mikä vie keskittymisen ohjaa meitä. Onko se yhteistä vai yksin tehtävää.
Meidän oma tehtävämme on olla oven vartia ja nähdä mitä tulee sisään ja mitä lähtee ulos. Kuinka pitkään kannamme jotain ajatusta? Kuinka se mielemme kotiin vaikuttaa?
Milloin mielen ovi on apposen auki? Milloin kiinni ja milloin raollaan? Mitä päästämme varmasti sisään? Ja mistä tahdomme pysyä erossa ja mikä meitä kiehtoo ja tahdomme silti nähdä mitä se on!
Mitä ovi sinulle on? Ja millainen ovi? Yksi vai kaksi ovea? Lukollisia vai lukottomia? Liukuovi? Pyörö ovi, pelkkä aitojen väli? Mikä on sinun ovesi ja monesta ovesta kävelet tai lennät päivittäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti