Noita kahtoi akkunasta aamun tulia,
Loimotti tuo valolintu, levitteli sulkiaan.
Hyppäs lentoon lehdon lintu, alkoi valaa valkiaa. Sysi kaikkos tuli loisti, noita oikoi koipiaan.
Käänsi alas mustan pannun
ja ryypiskeli kahviaan,
mietteissänsä mitä sitä
kävisi tänään taikomaan!
Kahvin äärellä tapahtuu paljon,
Kerrotaan asiaa,
syvennytään kertomahan tarinoita tapaelemahan, juttuja jupisemahan,
Kaskuja kertoelemahan.
Henget siinä kahvin iärellä toisille rupattelloovat kunnes töihisä joutaavat.
Juomasta vähäsen, kun on kuppi kitkerätä, oisko siinä viha keittäjähä. Vaiko jäikö pannu pitkäkseen lieden piälle, ettei piäse kylmettymähä.
Vaiko laihaa kusta luirutteli, kuppiin melkein vettä kuateli, jäikö porot laittamatta, pavut uuet jauhamatta vai loppuko tykkännään?
Siispä keitä miule keskiaste, välilt tumman ja luirun laittele, kauniisti kuppiin kuatele.
Tilkka maitookaan ei oo pahitteeks, pari keksiikin voisin ottaa jutun jatkeeks!
Mutta lyhyestä virsi kaunis!
Kahvi tule jo, että silmät aukees
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti