tiistai 17. huhtikuuta 2018

Runo: Kadut

Kadut

Kahden vieretysten
kulki pätkää syrjäisen kujan,
kolkuttivat ovelle ja katosivat sisään.
Toisaalla istui mies aatoksissaan
paljaat jalat vasten katua.
Sitten kulkivat lastenrattaat
ja nainen, joka kertoi satua.
Lapset potkivat keltaista palloa
ja piirsivät kadun
kuumottavaan kiveen kuvia.
Kaatunut mehu valui viemäriin
uurtaen pölyyn uomansa.
Koiran tassut ja korkojenkorot,
tasaiset askeleet.
Kadut
Ihmisten laumat,
 yksinäiset kulkijat
polut toisiinsa lomittuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti