Mitä sinulle kerrotaan?

Piirtäjä tai kirjoittaja ei tunne hahmoaan, vaan tutustuminen kestää koko elämän ajan.

Oletteko pohtineet mitä elokuvien tai kirjojen hahmot teille kertovat? Tai ihmiset yleensä?

Facebookissa oli jaettu Heath Ledgerin sanonta, jonka omin pikkuaivoin käänsin.

"Kaikki, jotka tapaat kysyvät sinulta mitä teet työksesi (onko sinulla töitä)? Oletko naimisissa? Onko sinulla taloa? Kuin jokin ruokakauppalista, mutta kukaan ei kysy oletko onnellinen?"

Ja tämä sai pohtimaan mitä ylipäänsä ihmisille kerrotaan itsestämme? Toisistamme?

Lehdet kertovat suurimmaksi osaksi mitä on tehty moraalisesti väärin,  ja murhaajat ja muut rikolliset nostetaan aina uutisiin. En tiedä ketä uhrit ovat olleet tai mitä heille kävi? Enkä sano että lehdet saisivat riepotellakkaan uhreiksi joutuneita paremman myynnin kannalta. Vaan tuodakseen uhreille vaihtoehdon ja mahdollisuuden näkyä ja kertoa, kokemuksestaan kun ovat siihen valmiita. 

Tai uhrien omaisille. Jotka haluaisivat kertoa ihmisestä, jonka he ovat menettäneet. Eikä jättäisi uhreja aina varjoon tuntemattomiksi kasvoiksi, jotka olivat vain uhreja. 

Lehdet kertoo tilanteista, jotka ovat jo menneet. Tapahtumista, jotka on tulossa ja säästä joka ehkä on niin?

Toisinaan myös suunnitelmista mitä aijotaan tehdä. Itseäni koskeva aktiivimalli, pohdituttaa eniten siinä mihin nämä leikkauksilla saadut varat päätyvät? Mitä niillä on tarkoitus tehdä? Olen kiitollinen joka eurosta jonka saan, mutta jos niistä osaa tarvitaan johonkin, annan ottaa osan tai antaisin osan, kun tietäisin mihin se varana menee?

Telkkari kertoo meille fiktiivisiä tarinoita ylipäänsä. Mutta onkin kysyttävä mitä näissä ohjelmissa käsitellään fiktiivisen maailman kautta? Onko tällä fiktiivisellä materiaalilla minkälaiset opettavat vaikutukset?

Tietovisailut lisäävät tietoa ja testaavat tietoa, tai pistävät katsojan etsimään tietoa.

Asiaohjelmat käsittelevät asioita, joista mahdollisesti puhutaan tällähetkellä ja niistä puhutaan vielä lisää.

Mutta onko miten monessa fiktiossa totuus pohjalla? Tai mikä se totuus on? Koko sarjan tai elokuvan punainen pohjalanka.

Kun ihmisenä kohtaamme ihmisen, miksi kysymme työtä? Itsestäni se on rasittava kysymys. On minulla töitä paljonkin, mutta onko minulla työtä josta maksetaan palkkaa on se todellinen kysymys?

Ja paljon saat palkkaa? Henk. Koht. Kysymys omasta mielestäni. Koska eikö kysymys ole minkä hintainen olet? Käsittelevätkö ihmiset toistensa arvostusta niistä tarkotusperistä millä hinnalla?

Oletko arvokas?

Oletko naimisissa? Liittyy useita lisäkysymyksiä. Sinkku vai varattu?

Onko varallisuutesi lisääntynyt mahd. Avioliiton myötä? Mahd. Uskonto kysymys,

Velvoittaako naimisissa olo sinut kotiin lapsia hoitamaan? 

Onko sinulla taloa? Jälleen varallisuuteen liittyvä kysymys, jonka tarkoituksena on luultavasti kysyä. Talon arvo? Missä? Talo, joka luultavasti myös jollain tapaa sitoo sinut paikkaan asuinympäristöön jossa olet.

Ja antaa yleiskuvan sinusta.

Joten millaisen yleiskuvan antaa ei töitä, ei naimisissa ja ei taloa? Köyhän kai, jos arvoa niillä mitataan? Mutta ei se kerro yhtään onnellisuudesta. Tai osaamisesta.

Mitä sinä osaat? Mitä olet tällä viikolla tehnyt on todellakin paljon enemmän keskustelun aihetta, kuin oletko töissä? Jos et ole töissä, mitä teet?

Kuinka rakennat ihmissuhteita toisiin ihmisiin? Tai kuinka ylläpidät nykyisiä ihmissuhteitasi? 

Mitä sinä omistat? Mitä teet varallisuudellasi? Mihin käytät varojasi?

Ja 

Olenko onnellinen, minä olen ja toisinaan en, riippuutilanteesta. Yleensä kyllä

Kukaan ei voi sanoa, että olet onnellinen kun käyt töissä, kukaan ei voi sanoa,että olet onnellinen kun olet naimisissa, kukaan ei voi sanoa,että olet onnellinen omistaessasi talon. Tai ollessasi ilman niitä. Olet onnellinen kun valitset, kehittyä olemaan onnellinen tehdessäsi töitä, kun valitset olla onnellinen naimisissa ja sitoutua kumppaniisi niin että teette toistenne elämästä onnellisempaa. 

Olla onnellinen kun omistaa talon ja mitä sillä tekee. 

Onnellisuus löytyy mielestäni siitä kuinka suhtaudumme tekemiseemme, omistamiseemme, ihmissuhteisiimme. Olemiseemme yleensä. 

Onnellisuus on elämäntapa suhtautua omaan elämäänsä.

Mitä kerron itsestäni? Elämästäni, missä olen ollut, mitä olen tehnyt, mitä olen ajatellut, mistä tykkään, mistä en tykkää.
Kuinka minuus voidaan määritellä, elämä kun on vain toisiaan seuraava tapahtumien sarja, jota osaksi itsekkin ohjaamme.
Joten tutustumalla toiseen ihmiseen tutustumme hänen tapahtumiinsa ja toimintoihinsa, jotta pystymme näkemään vaihtoehtoja toimia omien toimintojemme kanssa. 

Joten onkin hyvä kysyä mihin ihmisenä haet vastausta? Onko toimintani järkevää? Kannattavaa? Onko tutustuminen vain keino löytää itselleen uusia tapahtumia ja toimintoja...kuten muukin oppiminen.

Millaisia ihmisiä on lähipiirissäsi? Oletko samanlainen? Jos et miksi olet heidän kanssaan? Mitä sinä saat kun kerrot itsestäsi vastineeksi? Mitä tarinoita sinä olet kuullut? Itse elänyt tai kirjoittanut ja mitä yrität saada kertomalla tämän? Mistä haluatkaan kertoa? Tahtovatko toiset kuunnella? Lukea? Ethän sinä päätä toisten puolesta mitä he ovat?  Vain siitä kuka sinä olet ja kuinka tätä elämää elät.

Joten onko sinulla kysyttävää? Mistä haluaisit tietää? Minulla joko on tai ei ole tarinoita kerrottavaksi?