tiistai 3. huhtikuuta 2018

Naamio jäi kauppaan (liian pieni)

Tämä anonyymiksi pukeutunut shoppaaja, oli menneillä mammuttimarkkinoilla halvennuksien perässä etsimässä ostettavaa. Ja muutenkin tämä oman ostokäyttäytymisen pohtiminen ja seuraaminen on ollut mielenkiintoista.

Sillä tämä kevään valostuminen on saanut shoppaaja innon uusiin uomiin ja halu kuluttaa rahaa on ollut suurta. Onko tullut edes ostettua tarpeellista, vaiko vain turhaa. Hmm. Miten sen nyt ottaa, ei ainakaan tarpeeseen. Kaikkea mitä minulla on jo. Ostin tässä aurinkolasit, vähänkuin seurana. Vaikka yhdet lasit löytyi jo kaapista. Sinällään nyt on ollut kirkasta lumihankea, joten ilmeen vaihtamiseen sopivaa. Joten kysynkin miksi minun tarvitsee vaihtaa ilmettä?
Sitä olen pohtinut useasti jo aijemminkin. Mistä vaihtelun halu oikein tulee?

En vaihtele asunnossa joulu,pääsiäis jne. Koristeluja, verhoja tai liinoja. Minulla on vain kesä ja talvi verhot, ja vain siksi että talveksi tarvitsee lämpimämmät verhot kylmän  ulkomaiseman takia ja kesäksi vaaleat, viileämmät verhot kuumuuden takia. Niillä luon huoneen lämpötilan tuntua.

Joten onko vaatteiden ja asusteiden vaihtelun yhteys tunteen luomisessa vai pelkässä leikkimisessä? Miksikö? Koska en tee tuota vaihtelua lähellekkään, jokapäivä ja olen huomannut että monesti. Ne tavarat joita olen hankkinut enemmänkuin 2, menettävät kiinnostuksen ja jäävät kaappiin käyttämättöminä tilanviejinä. Meneekö kolmessa helpon päätöksen raja? Siis 3 valintaa kun ei käytä mitään on valinta kanssa

En vaihda huonekalujakaan kovin tiuhaan tahtiin pakkosanoa, mutta toisinaan yllättävänkin usein huonekalut vaihtavat huoneessa paikkaa ja se tuo uuden fiiliksen, joka on toimiva tai sitten ei. Enkä koe että huone olisi sinällään tylsä, vaan minusta on hauskaa nähdä, kuinka huoneen ilme tilana muuttuu tavaroiden liikuttelun puitteissa. Ja se pistää käyttämän päätä tavaroitten sijoittelussa ja siinä mihin ne on uudelleen sijoitettu.

Minulle lienee itseni koristelu asustein ja vaattein olevan hauskan pitoa. Kyllä olen monesti huomannut että minulla on tunne että jotkin tietyt vaatteet pitää pistää päälle. En ole ajatellut kylläkään mitä tunnetta ne minulle tarkoittavat. Joka voisi olla valaisevaa. Yleensä minulla on selkeä visio mitkä vaatteet menee päälle kurkistamatta kaappiin. Koe ajan asun ed. Iltana usein, sillä toisinaan on myös toinen vaihto ehto ja miellyttävämpi päätyy päälle.

Tämänhetkinen suhteeni vaatteisiini on mielestäni hyvä, sillä vaatteita on tarpeeksi pyykkikiertoa ajatellen ja samansävyinen ja pesulämpötilainen makuni antaa pestä täysiä koneellisiä vaatteita. Myös vaatekaappini sisällys tukee kylmästä jumittavaa niskaani ja on tarpeeksi löysää vatsaniturvotuksille, joita maitotuotteet aiheuttaa, etten koe olevani nakkimakkara mikrossa.

Entäpä asusteet, joissa olen monesti hairahtanut ja juossut monesti metsään. Ylittämällä tarvittavan rajan korkealta. Nykyisin minulla on enää 5 huivia ja mietinnässä vähentäisinkö vielä? 3 on ollut nyt vuodenpäivät käyttämättä. 1 sopii loistavasti takkiini, joka on harvakseltaan päällä, mutta tykkään niin takista ja huivistakin. 2 huivi on sen verran pitkä ja talvipakkasiin soveltuva, siinä on ongelmanaväri (vääränvärinen punainen). Se on itse kutomani (kangaspuilla), joten haluaisin säilyttää sen. Ehkä minun on värjättävä se, jotta se sointuisi paremmin vaatekaappiini. Kolmas on kiva, muttei se ole valiutunut käyttöön koska se on kaapissa.

Korvikset tekee paluuta käyttöön, jostain syystä tykkään pitää korviksia näköjään pitkien hiusten kanssa. Ongelmana niitä on liikaa, sellaisia joita laittaa harvoin käyttöön ja juuri korviksia on mielestäni hyvinkin helppo ostaa liikaa.
Eikä niitä todellakaan kannata ostaa alesta syystä että ne on halpoja. Vaikka siinä säästäisikin. Sillä saa hyvin helposti huijattua käyttämään enemmän rahaa ale tuotteisiin kuin vain niihin mitä lähti hakemaan.  Itse olen haksahtanut tähän montakertaa. Älä osta ns. Matkamuistoksi matkasta tai riippuu kuinka useasti käyt kyseisellä matkalla? Jos se on kerran elämässä matka anna mennä, mutta jos käyt viikottain, kuukausittain tai jopa vuosittain. Suosittelen harkitsemaan uudelleen. 

Korvikset ilmentävät tunnetta, ne kehystävät kasvoja ja ovat ns. Mielipide ja kannanotto. Osa persoonallisuutta.
Joten voisikin kysyä kuinka montaa tunnetta viestitetään korvakoruilla?
Monta tyyliä sinulla on? Kuka niistä sinä oikeasti olet? Vai onko kaikki samantyylin eri sävyjä? Tätäpä pohdin!

Syön kananmunat luonnollisissa väreissä ja pääsiäisenä leikin väreillä. Kukka koristelut onnistuu parhaiten, jospa muistaisin tämän ensivuonna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti