Mikä on hyvää elämää?
Onko se itse tekemistä ja kokemista? Onko se oppimista ja opettamista? Onko se muuttumista muuttujana? Omista lähtö kohdista, toisen vuoksi, itsensä vuoksi? Sellainen joka herättää tunteita ja vai hillitsee niitä? Auttaa toisia? Tulee hyvälle mielelle? Se joka tekee kaikkea. Sellainen elämä, jossa tavoitetaan tavoitteeksi laitetut haasteet? Voiko se mennä yli suorittamiseksi? Joten missä ajassa? Vai se joka vain elää yksinkertaista elämää tekemättä mitään ihmeellisyyksiä. Elämä joka tutkii vain tiettyä aihetta? Elämä joka maalaa maisemia? Laulaa sadoittain lauluja? Ruokkii nälkäisiä? Naurattaa katsojia? Elämä jossa katsoi vain toisia? Elämä jossa katsoi vain itseensä?
Tekeekö elämä meistä parempia? Uskottavampia? Elävämpiä? Kenen silmissä? Omiemme vai toisten? Ajatuksiemme? Kenen sanoja toteutamme? Omiamme vai toisten?
Olemme olemassa ollaksemme mitä? Noudattaaksemme mitä? Toisten sääntöjä siitä mikä on hyvä elämä? Mutta mitä se on? Tahdomme ja elämme vaikkemme ymmärrä miksi elämme? Tai ainakin havainnoimme näissä kehoissa jotka meillä on elämiseemme. Tahdomme että meillä olisi kaikki hyvin ja silti tylsistymme tasaisuuteen. Mieli tarvitsee aaltoliikkeensä, aktivoinnin ja levon välillä. Niin kehokin. Joten elämä tarvitsee vastapainonsa. Kerran uusiutuessamme meissä kuolee jotain, niinkuin soluja kuolee kokoajan. Mietimme kuka muistaa meidät kun kuolemme? Mistä tulemme kuuluisiksi? Siinä menemme jo mönkään. Kuka muistaa minut kun elän? Mitä hän minusta muistaa? Miksi muiden olisi muistettava minut? Mitä merkitystä sillä on tuleville ihmispolville? Miksi he saisivat unohtaa minut? Siksikö etten ollut kukaan kuuluisa? Siksikö etten ole tärkeä? Siksikö etten ollut rakas? Muistavatko he minut jos olen heille rakas? Tärkeä? Kuuluisa? Ja vaikka olisin mitä en täytä toisten mielipiteitä mitä pitäisi olla ja mitä tehdä sillä en ole he. On hylättävä osat säännöistä joita toiset koko ajan luovat ja oltava omaitsensä! Mistä tietää mitä itse on ja mihin pystyy?
Kokeilemalla, harjoittelemalla, sanomalla ja tekemällä.
Toisinaan mietin että kyllä elämän on oltava muutakin kuin tätä? Silloin olen tehnyt paljon asioita toisten toiveiden mukaan ja jättänyt omat toiveet täyttämättä.
Mikä on elämän tarkoitus?
Kulkea elämänsä läpi tietämättä matkan pituutta joka on jäljellä, joten mihin matkasi sinua vie? Jokainen päivä on uusi huomen!
Jonka käytöstä päätämme ihan itse! Mihin sinä kykenet elämäsi aikana? Mitä etsit? Mitä löydät? Mille annat aikasi? Mihin sinun kykysi on sinusta tarkotettu?
Muuhun kuin luovuttamaan elämäsi hukkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti