Vuoden tavoitteeni on siis unelma kroppa! Eli kehon massan muuttaminen lihaksi ja tämä tapahtuu säännöllisellä harjoittelulla, sillä tiedän että ei ne läskitkään siihen nahan alle ole taika iskusta tullut! Vaan säännöllisellä liikkumattomuudellaa ja energian yli saannilla, joten en odottanutkaan simsalabim taikaiskusta yyber timmiä kroppaa, kun pikkuisen liikkuu.
Ja totesin ellen kohdista työtä ns. Ongelmia tuottaviin kohtiin niin en voi odottaakkaan niihin tuloksia. Hartioiden kipuilu väheni roimasti siihen nähden mitä se on ollut toisinaan ja annoin myös vatsalle teholiikuntaa sillä koin sen kohdaksi johon rasvakertyy ensimmäisenä, joten keskityin siihen.
Tekeminen sinällään ei ole koskaan ollut ongelma vaan se että ryhtyy tekemään. Päätin patistaa itseni tekemään, mietin ensin mitä haluaisin oppia? Ja se oli punnertaminen ja sen oppimiseen olisin valmis laittamaan aikaani! Antamaan ajan ja sitähän sitten käytettiin reilusti. Aloitin jo tammikuun puolella seinää vasten punnerrukset jotka lomittuivat polvipunnerrusten kanssa. Seuraavana rupesin tekemään kymmenen sarjoja pitkin päivää ja se että sai itsensä tekemään siis aloittamaan 10sarjan niin se oli käsky aivoissa, nyt teet että ehdit toipua ennen seuraavaa sarjaa jne. Alkuun tuntui vaikealta ja se oli työn takana. Siirryin tekemään jo tässä osaa virallisia punnerruksia todetakseni vain ettei vahvuutta ole tarpeaksi sillä huomasin että kun toisesta kädestä loppui papu niin sitten heijasi toiselle puolelle ja ranne naksui, joten päätin palata takaisin polvipunnerruksiin. Huomasin myös näissä eron polvillaan ollessa ote on lähempi ja jaksaa paremmin, mutta kun vaihtaa normiin niin ote onkin parempi leveämmällä. Joten veikkaan että papua pitää saada vielä eri lihaksiin, jotta jaksaa pistää normi punnerruksia.
Ja nyt teen 20n sarjaa polvipunnerruksilla ja onhan siinä vielä matkaa siihen että saisi sata kerralla tai enemmän. Etenkin niitä virallisia punnerruksia!
 |
| Tänään kehitetään huomisen eväät |
Tämä kysymys mitä haluat kokeilla, kokeiltuasi jatkaa ja siinä kehittyä?
On ollut pähkinä kokeilua ja toteamista mikä on itselle sopivasti! Toisinaan on nimittäin jo pelkkä 10 sarja tuntunut tuskalta kun lihakset ovat olleet kohmelossa ja tämän takia on pitänyt ns. Hyvänä päivänä hillitä menoa ettei seuraavana päivänä ole jumissa. Sellainen säännöstelty tekeminen ja tarpeeksi pitkät välit palautua edellisestä sarjasta.
Päätös siitä että harjoittelet! Päätös siitä milloin harjoittelet! Päätös siitä mitä teet! Paljon päätöksiä siitä miten? Mitä? Milloin? Kuinka? Miten tämäkin vaikuttaa tähän? Milloin vaihtaa tasoa? Silloin kun hyvänä päivänä sarja ei tunnu miltään tehdä! Eikä oo ollenkaan häpeetä tehä helpotetusti kun koskee huonona päivänä!
Tässä on flunssan poikanen kiusaillut ja tuntunut ettei vaan jaksa, niin osa on tullut tehtyä helpomminkin. On oppinut lukemaan omaa jaksamistaan paremmin! Kehon ymmärtäminen parantuu ja lihaksien toimintaan tulee kiinitettyä huomiota.
On pakko sanoa että ajattelu on muuttunut tässä matkalla tähän vaiheeseen sen verran että tuo itsensä patistelu tekemään tarvittavan on kivaa. Vähän samanlaista kun aamuihmisenä sängystä ylös pomppaaminen kertaheitolla. Ennen voisin sanoa olleeni päätöksen torkuttaja. Lykkääjä. Ja nyt siitä on ruvennut tulemaan tapa tehdä, teenpä nämä nyt tästä pois alta!
Vielä sitäkin pitää harjoitella sillä en ole siinä aina yhtä pro.
Eipä tällä kertaa sen ihmeempää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti