Sään pomppiessa paukkupakkasista loskamöskään on aurinkokin toisinaan pilkahtanut poukkoilemaan taivaalle. Tänä aamuna huomasin jo että vau päivä pitenee ja aamuhan alkaa sarastaa kun lähtee ovesta ulos aamulla! Ja aamuihmisenä tykkään asiasta! Jei!
Illatkin on jänniä kun valoja loistaa joka suunnasta!
Musiikkina Löysin kappaleet Arja Havakka- Lokki ja Syvälle silmiin. En vielä muuta kuunnellut, mutta tykkäsin Arjan äänestä, joten enköhän kuuntele muitakin kappaleita. Sitten toinen löytö Tulia-Nothing else matters cover (Metallican alkuperäinen) naisten ääni on ihan erilainen, kuin johon itse on tottunut ja siksi jäin kuuntelemaan. Mitäs tämä on?
Muuten kahlannut vanhoja soittolistoja läpi mutten voi sanoa että mikään olisi noussut selkeästi jammailu biisiksi. Tai onneksi korvamadoksi. Muutaman Yö:n kappaleen kuuntelin pois menon takia. Sillä mielummin kuuntelen musiikkia, kun sitä että joku on kuollut. Sillä ei ole väliä onko kuollut julkkis tai maallikko, niin en ymmärrä mitä asian koko aikainen jauhaminen jossain mediassa tai livenä saa aikaan. Liekkö se että itse sisäistänyt että kuolema tulee kun on tullakseen, eikä ketään pidä ottaa itsestään selvyytenä. En kiellä etteikö toisinaan yllättäisi kun joku kuolee. Mutten ymmärrä melua kuoleman ympärillä, se on kuin korppikotkat jotka kaluaa viimeiset lihat luiden päältä. Ihmiset huomatkaa tälläistä on tapahtunut! Mielummin kunnioitan ihmistä jota en tunne, mutta jonka teoksista olen päässyt nauttimaan, omassa rauhassani kuuntelemalla biisejä, katsomalla elokuvia,
lukemalla runoja, kirjoja... jollain tapaa tuoda työn tuloksia enemmän esiin. Emme niinkään muista ihmistä vaan sen mitä hän saa meidät tuntemaan. Pystyn vain kertomaan siitä, mitä olen ammentanut siitä mitä olen kokenut kyseisiä tuotoksia läpikäydessäni, katselemalla, kuunnellen, kokien...
Joten mitä mieltä pitäisi olla kun joku itselle tuntematon kuolee? Ja tavallaan jollain tapaa töistään tunnettu ja tuttu? Itseä kiinnosti mikä on kuolin syy? Muttei se vaikuttanut muuten päivään. Monesti harmittaa ettei kyseisiltä artisteilta tule enää uusia kappaleita, koska ääni on ollut sellainen johon on tykästynyt. Mutta toisaalta sekin unohtuu hyvin äkkiä.
Kuuntelen monen kuolleen muusikon musiikkia, jonka he ovat tehneet eläessään eläville. Ja parhain kunnian osoitus on pitää elossa musiikkia, jonka he ovat tehneet. Sillä niin he pysyvät elossa, legendoina, oppaina, esikuvina.... eipä aiheesta enää muuta tällä kertaa
Herkut on ollet nyt selkeesti vähemmällä ja palkitsin itseäni ironisesti herkuilla, suklaata on tehnyt mieli, nälkäisenä ruokakaupassa. Sen olen saanut ohitetuksi, sillä että sanon itselleni että kunnon ruokaa syödään ensin. Sillä herkku on pika ratkaisu nälkään ja näin ollen joulun välipäivinä itselle selittämäni vertaus. Jos syöt pullan jokaisen kahvin kanssa jonka juot niin jos juot kahvia 2xpäivään niin vuodessa olet syönyt 730 pullaa. Tai vaikka lisätään sokeria puuroon, kahviin, mehuun jne. Niin paljon tuletkaan lisänneeksi vuodessa. Valaisevaa vaikka vaatiikiin pikkuisen vaivaa tutkia asiaa, mutta se pistää jo harkitsemaan kahdesti mitä valitsee ja kuinka usein.
Uusin leluni on Uv-valolamppu, jolla lähdin tutkimaan omaa asuntoa ja hassua oli huomata kuinka useat muovijutut pomppasi esille, myös pari siivottavaa kohdetta löytyi!
Pohdinnassa oli se miten joihinkin kasvoihin viehättyy enemmän kuin toisiin ja nauroin ääneen pohtiessani ja tarkistaessani näyttelijöiden ikää (IMDB:stä), joista pidän. Ja mietin sitä että hei minkäs ikäisestä asti olen katsellut näitä näyttelijöitä ja minkäs ikäisiä ne oli silloin? Siitä siltana päädyin pintaraapaisun verran tutkimaan kasvojen symmetriaa ja muotoa. Aloitin tutkimalla omaa naamaa, jotta ymmärtäisin haenko saman rakenteista naamaa vai ihan toisenlaista. Mutten ole päässyt tässä eteenpäin ihmeemmin, mutta kiinnostaa ja on mielenkiintoista.
Siivous on innostanut myös vielä kämpälläkin( en siis asu Olavinlinnassa!) Ottanut niitä ei niin innostavia kohteita, kuten liesituuletinta, uunin takaa, lattiakaivoa. Ja järjestellyt ja poistanut turhia laatikoita yms.
Hercule Poirot
Jaksot on nähnyt mut syyllistä ei vaan jaksa muistaa useimmista, joten hauska kerrata.
Siinä samalla pohdin kuinka hahmot toimivat keskenään.
Master and commander: Maailman laidalla
Nostalginen leffa,
Kaupunkiin on tullut ystävänpäivän valoja
Otin värikynät esille, josko niillä saisi taas aikaan jonkun kuvan, ja kynät kulutettua. Toinen purkki nysä kyniä, joten olis niillä käyttistä, sillä periaate että loppuun käytetään.
Raapustelin tämän kesken eräisyyden kiinni pieneen kehikkoon, ideana oli tehdä isompikin virkkaustyö ompelulangasta, mutta innostus kuivui kokoon syksyn mittaan ja tälläinen lumihiutale kukkanen siitä syntyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti