Maailma on olohuoneeni ja viihdyn siellä, se on suuri ja muuttuvainen, sieltä löytyy yllätyksiä, sattumuksia, arvoituksia, lepoa, aurinkoa, kumpupilviä, aurinkoa...
Olohuoneesta avautuu näkymä avaruuteen, siellä kaikki on avaraa, pitkien matkojen päässä. Avaraa kaikkialla, ei tuota avaraa pimeyttä ilman noita tuikkivia aurinkoja, linnunratoja, galakseja. Elämää. Muutosta...
"Space, the final frontier." Star trek
Kaikki tuntuu olevan samantapaista, kun niitä vertaa isompaan tai pienempään kokoluokkaan... mekin olemme pieniä
Meidän ajatuksemme eivät kulje samaa rataa, koska lähtökohtamme ajatteluun ovat erilaiset ja sanoilla eri merkitykset, siksi väärinkäsityksiä sattuu niin usein.
Tätä mietin tänään kävellessäni kadulla kohri Grilli-iltaa, oli hyvät makkarat, maissit ja juustot ynnä muut. Massu tuli täyteen. Otettiin vesisade ja sateenkaarikin vastaan, kivaa oli.
On satanut ja ukkostanut tässä useampana päivänä peräkkäin ja raikastanut ilmaa ihanasti. Kasvitkin on saanut kaipaamaansa vettä. Kävin ennemmin kirjastolla ja ostin kirjojen poistomyynnistä Z.Topeliuksen Välskärin kertomuksia 1 osan jotenkin tuntui että tämä on se kirja, joka minun tulee ottaa mukaani.
Luin sitä hetken rannassa nautittuani triovohveli jäätelön :) Ennekuin minua häirittiin, kuulin rahinaa ja vaakkumista, kun äiti sorsa komensi pikkuisiaan seuraamaan. Siitä ne minun takaani tulivat, pysähtyivät hetkeksi moikkaamaan ja poseeraamaan kameraan. Kun niitä ihastelin, jatkoivat sitten matkaa penkin alta alas rantaan ja siitä veteen ja kauemmas, melkein hipoivat varpaitani. En edes älynnyt laskea monta niitä oli. Söpöjä sitäkin enemmän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti