Mitä tiedätte siitä,
Mikä valvottaa öisin,
Niistä haamuista,
jotka unen sumuun piiloutuvat.
Niistä mielen johteista,
jotka valkoisena varjona
Peittävät mielen,
mutteivat tule esiin.
Tulevaisuuden kuvista
jotka häviävät näkyvistä,
Aivan kuin ne pitäisi
löytää jälleen
Haamuista,
jotka sumuun hautautuvat
En nää eteeni
kuin muutaman askeleen
Kuitenkin tiedän
kaiken olevan siellä,
Aistini on hyödytön,
aivan kuin minusta
olisi tullut sokea kaikelle
Herättyäni yöllä,
aivan kun kykynyni
nukkua olisi viety,
Lepään sängyllä,
aivan kuin odottaisin
asioiden selkiytyvän,
mieleni juoksee lujaa,
ja kaatuu sillä
en ole oppinut
juoksemaan pimeydessä
Nään vain seuraavan askeleen
ja kuljen sen,
en voi tietää
minne askeleet vie
kun on niin sumuista
Löydänkö perille,
tutun tien kuljen leikiten,
mutta uudella hiipii epävarmuus,
Löydänkö itseni jyrkänteen reunalta
vai juurelta,
vahdin askeleitani
Muutakaan en voi,
Kun mieli on täynnä
valkeaa sumua
Ja lopulta koittaa
yöstäkin aamunkoi
Tuo selkeys, kun elämää
tarpeeksi puntaroi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti