Sumua

 Mitä tiedätte siitä,

Mikä valvottaa öisin,

Niistä haamuista,

 jotka unen sumuun piiloutuvat.

Niistä mielen johteista,

 jotka valkoisena varjona

Peittävät mielen,

mutteivat tule esiin.

Tulevaisuuden kuvista 

jotka häviävät näkyvistä, 

Aivan kuin ne pitäisi 

löytää jälleen

Haamuista, 

jotka sumuun hautautuvat

En nää eteeni 

kuin muutaman askeleen

Kuitenkin tiedän

 kaiken olevan siellä,

Aistini on hyödytön,

aivan kuin minusta 

olisi tullut sokea kaikelle

Herättyäni yöllä, 

aivan kun kykynyni 

nukkua olisi viety, 

Lepään sängyllä, 

aivan kuin odottaisin 

asioiden selkiytyvän,

mieleni juoksee lujaa,

ja kaatuu sillä 

en ole oppinut 

juoksemaan pimeydessä

Nään vain seuraavan askeleen 

ja kuljen sen,

 en voi tietää 

minne askeleet vie 

kun on niin sumuista

Löydänkö perille, 

tutun tien kuljen leikiten,

mutta uudella hiipii epävarmuus,

Löydänkö itseni jyrkänteen reunalta 

vai juurelta, 

vahdin askeleitani

Muutakaan en voi,

Kun mieli on täynnä 

valkeaa sumua

Ja lopulta koittaa

 yöstäkin aamunkoi

Tuo selkeys, kun elämää 

tarpeeksi puntaroi