>>
Nään itseni istumassa penkillä katselemassa järvelle
ilta on laskeutumassa tähtineen ylleni.
Kuulen askeleet, ne tulevat takaani
Penkin toiseen laitaan istuu puolisoni
katson häneen ja hän minuun
Katsomme järvelle, me molemmat
Käteni kulkee häntä kohden
pitkin puisen penkin pintaa
Hänen kätensä tarttuu käteeni,
Elämä ympärillä on aivan hiljaa
Hänen lämmin kätensä on kuin omani
Katsomme toisiimme, lähennymme jälleen
hymyn siivin, askel askeleelta
Lopulta olemme vieretysten ja halaamme
päästämättä irti
Kuinka olimmekaan kaikki ne vuodet
kaivanneet toisiamme ja kuinka ne
katosivatkaan väliltämme
Kun olimme niin, lähekkäin
Koin että olin taas nuori,
sellainen kuin ensi kertaa kohdattiin
onnellinen vailla mitään, tyydytettynä elämän janossaan
Saaden kaiken irti ja katoamaan.
Siinä me vain olimme yhdessä, iäisyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti