Sävyjen päivä

Talvi piirtelee kuviaan katuun

Heräsin tiilenpunaiseen aamuun tänään on värien päivä, hopeinen utu leijaili, häivähdyksen sinisellä järven pinnalla. Musiikki oli vaalean keltaisia sävyjä korvissani, aamupalana maidon valkeaa sadepäivän kirkkautta ja rouskuvan ruskeaa pyöreyttä.

Turkoosin sinisen sävyt velloivat aaltojen kohinana silmieni verkkokalvoille, vahvoina ja hentoina hieman hämärään huoneeseen ulkoa kajastavasta uimahallista. Erilaiset harmaan sävyt ovat kiertäneet koko tämän kuun taivaan kantta mustuneet ja vaalenneet, väri pilkuina ovat syttyneet valot, kynttilät ja lasit. Luonnon kirkkaudesta luonnon yksitoikkoisuuteen haalenneisiin sävyihin, toivon auringon tulevan jo esiin terävöittämään värejä. Ehkä harmaus pistää katsomaan hieman tarkemmin huomatakseen, kauneutta. Nään vielä tulipunaisia pihlajan marjoja roikkumassa oksien päissä, ruoho on edelleen vihreää, joskin osittain keltasävyistä ja ruskenneiden lehtien peittämää. Havupuissa on tumman vihreää urheutta ja ryhtiä pitää neulasensa. Katu alla muutta väriä sateen ja lämmön kanssa toisinaan tulee valkeutta ja kirkkautta tuovaa lunta joka natisee aniliinin punaisena kenkien alla. Toisinaa sumuista vettä, joka tekee kastepisaroita kimmeltämään tyhjenneisiin koivun oksiin, ne muistuttavat pörröisen valkeita keväisiä pajunkissoja. Ehkä ne ovatkin lasihelmiä, koivun rungosta puskee esiin keltainen ja haalea vaaleanpunainen lämpöisä tuohen sävy.
Jäkälä joka kasvaa puiden pinnalla näyttää enemmän mintun vihreältä kuin haalean harmaalta. Ylöspäin kurottautuvat oksien latvat ovat sävyltään tumman viinin punaista violettiä.

Lämpösiirtyy kultaisina pyörteinä käsiini ja suonissani puikkelehtivaan punaiseen vereen, vaikka se näyttäytyykin ihoni läpi sinisen vihreänä kuultona, kuin jokina jotka risteilevät ihoni alla. Tiskieni himmentynyt kirkkaus odottaa minua, sateenkaarenvärisine kuplineen kirkastamaan itseään.

Joululaulujen aikaan seurana

Talitiaiset hyppelehtivät keltavihreänmustanharmaissa asuissaan puiden karttaa muistuttavan oksiston suojissa. Ihmisten askellus kadulla on kuin erilaiset sävelkulut on punaista ja heleän auringon keltaisena välkehteleviä tiukuja. On sinisiä rumpuja jotka kumisevat tasatahtia. Oranssia tanssahtelevaa, sekoitettuna joustavaan levollisuuteen hiveneen vihreää. On korppien kiiltävää mustaa ja purppuraa, violettia. Heleää vihreää jossa kuplivaa iloisuutta. Keinuvaa kastanjan lämmintä ruskeaa, kuparia...
Ehkä syksy onkin olematta niin harmaa kuin kuvittelin.

Rakastan sävyjä

Onnellisena väreistä jatkan sivujen täyttämistä värikylläisillä kuvilla ja musiikin kuuntelulla, rakkaudesta väreihin syntyköön monia kauniita kollaaseja, jotka tuovat iloa synkimpiinkin päiviin, muistakaa tekin laittaa valot päälle niin väritkin näkyy paremmin!