Minusta kun oli hirveää että voin epäonnistua täydellisesti, näin se ainakin tuntui. Ja tykkään katsella sanoja ja niiden vastakohtia. Päädyin Epätäydellisiin onnistumisiin. Ne innoittivat minua olemaan avoimempi, koska Epätäydelliset onnistumiset ovat onnistumisia rakentavasti ja meistä jokainen pystyy nauttimaan tuosta sangen mukavasta tavasta, koska silloin olemme inhimillisiä. Täydellisintähän on epätäydellisyys!
Olen todellakin epätäydellisen onnistuva juoksija, etsin vielä itselleni juoksemisen rytmiä. Sellaista jossa muistan hengittää. Ystäväni kanssa olemme ottaneet nyt tavaksi torstaina lenkillä käymisen ja minusta se on oikein loistava idea, liikutaan yhdessä ja voi vaihtaa samalla kuulumiset ja nauttia luonnosta, kaupungista ja ympäristöstä täysin siemauksin. Suosittelen tätä peffan nostamista ylös tuolista, koska säännöllisyys vie kehitystä eteenpäin. Säännöllisyys on jatkuvaa toimintaa, eikä päästä taantumaan. Joten kaikille onkin hyvä kysymys: Mitä he tekevät säännöllisesti, mitä sinä teet säännöllisesti? Tätä säännöllisyyttä pohtiessani päädyin lauantaina Kodinhoito aiheeseen ja tulin tuumanneeksi että Kotia pitää hoitaa säännöllisesti, jotta siellä on siistiä ja minulle luontevin tapa on siivota kerranviikossa, toisaalta pieninä tekoina jokapäivä se olisi paljon tehokkaampaa. Vein pahveja kierrätykseen ja siinä pohtiessani päädyin myös siihen tulokseen että itsensä kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, koska keho jossa olemme on henkinen kotimme. ja Kehommekin tarvitsee kodinhoitoa. Ja tämä ajatus polku taas jatkui ja päädyin ajattelemaan yhteistyöstä. Että yhteistyö itsensä kanssa tarkoittaa itsensä kannustamista eteenpäin, koska juoksiessa tarvitsen kannustamista itseni liikkeellä pitämiseen > Vielä tuon mäen päälle, kyllä sinä jaksat. Yhteistyössähän on todellakin voimaa! Joten tahdon käyttää sitä. Yhteistyö ja liikkuminen tai aivan minkä uuden asian kanssa tai vanhan asian kanssa onkaan niin yhteistyössä itsensä kanssa voi saada muutoksen aikaan.
Välillä tarvitaan show-meininkiä herättämään nukkuvia ajatuksia ja tunteita, koska välillä olemme juurtuneet niin kovin arkeemme että emme muista muuta. Ja tämä itsensä herättely pitäisi tehdä sen takia että näkisimme, onko meillä turhaa taakka tehtävänämme, joka ei kehitä meitä ihmisenä eteenpäin. Oivallus tuosta voi jo aukaista silmiä. Mista jokaisella meistä on oikeus löytää oma potentiaalimme, asia jossa olemme parempia kuin muut. Aina löytyy suurempi kala vedestä kuin me, mikä siis estää meitä kasvamasta suuremmiksi kuin se. Ette tiedäkkään mitä kaikkea voikaan yksi ajatus kumuloida! Millainen vaikutus sillä on yhteen ihmiseen ja millainen vaikutus tuolla yhdellä on muihin! ja entä niillä toisilla taas muihin.
Saamme jokainen sanoja jotain kautta ajatuksiimme, ja sanat sopivassa suhteessa säännöllisesti kasvattavat ajatuksiamme ja ajatuksemme kasvattaa MEITÄ! Sanojen hajauttaminen ja säännöllistäminen on tärkeää koska liikaa sanoja on yhtä kuin kakkaa! Sanat on ajatusten kakkaa! Kakka on maamiehen kultaa ja kakka on ravinne! Siis ihan osuvasti sanottu että jauhaa paskaa. Mikä siis tarkoittaa että unohti säännöstellä. Toisaalta kun se `Paskan jauhaminen` Sanojen kääntely on kompostimaista, rakentavaa niin saadaan multaa pitkällä aikavälillä missä itsen on helpompi kasvaa. Joka tarkoittaa että kakkaa pidetään itsellä tuottamassa lämpöä, annetaan sen hajota mullaksi. Päästään taas säännöstelyyn, koska Liikaan kakkaan tukahtuu, pitäkää suutanne hiljemmalla ja löytäkää kuuntelu niin ymmärrätte mitä tarkoitan.
Sanon tämän kaikella rakkaudella ajatus kakkoineni. MENNÄÄN takaisin kodinhoitoon sieltähän meidän pitää viedä pois liat, ruuan jämät, rikkimenneet asiat. Syömme ja kakkaamme! tulisi siis huomioida kuinka kierrätämme asiat. Muuten ummettaa, lihomme, kuihdumme, katoamme kokonaan kakan alle. Siivoaminenkin on helpompaa, kun kaikkea ei täytä tavarat, jolloin taas joudumme liikuttamaan itseämme enemmän. Meidät on opetettu kuluttamaan, imemään kuin imurit, kuka meidät tyhjentää, jollemme me itse?
Ja siksi olisin sitä mieltä että meidän olisi aika oppia kierrättämään kunnolla, Luonto tekee sen puiden lehdille, meidän kuolleille ruumiille, kaikelle maatuvalle. Kiertävälle asialle. Entä luomamme hitaasti maatuvat asiat?
Aloittaisin säännöstelyllä ja kierrättämällä, koska me pystymme muokkaamaan esimerkiksi muovia. Miksi sitä ei kierrätetä kunnolla ainakaan täällä meillä päin. Saamme sillä koko maailman umpeen! En vielä tiedä millaisen shown pitäisi tapahtua, jotta ihmiset heräisivät ymmärtämään mitä muovi tai kuluttaminen tarkoittaa. Lopulta kuluminen saa asiat loppumaan, koska sitä ei ole säännöllistetty terveen tuottamisen ehdoin, jolloin Pystyy uusiutumaan. Ostamista, tuotantoa, myymistä pitäisi säännöstellä raaka-aineiden luonnollisen kierron kautta ja mahdollisen kierrätyksen kautta. Kohdistaa tuotteet oikeasti tarvitseville, eikä vain hetken mielijohteesta haluaan seuraaville, joiden silmiä ei ole vielä avattu ajattelemaan omilla aivoillaan. ja Tässä pääsen takaisin itseeni ja epätäydelliseen onnistumiseen. Koska en ole itsekkään täydellinen, vaikka pyrinkin kierrättämään jätteeni, kun se on mahdollista. Me olemme se muutos, jonka tahdomme nähdä, kun teemme pieniä asioita ja saamme muutkin ymmärtämään mihin olemme menossa ja miksi. Löytämään sydänsyymme omaan toimintaamme. Maailma on meidän yhteinen kotimme ja tahtoisin että yhdessä voimme siivota sen kuntoon, olemme mielestäni sotkeneet tarpeeksi. Aloitan siivoamalla kotini ja kierrättämällä.
ME OLEMME OMAT SANAMME JA PÄÄTÄMME ITSE OLEMMEKO RAVINNE, JOKA RAVITSEE VAI KAKKA JOKA HAUTAA ALLEEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti