Talvelle
oi kylmyys, kuinka kylmällä valollasi minua valaisetkaan
nuo jäiset kukkasi, joita ikkunoihin ja lätäköihin piirrät
ja nuo hennot hiutaleet, jotka leijailevat pilvistä alas maahan.
Jokainen kylmä tikarin pisto mun lämpimään nahkaani,
tilaisuuden tullen, kylmettää minut marmoriksi.
Voi tätä kuumeisen houretta, kuinka kylmän väreet
viiltävät aaltoina kehoni halki, kuin luita hyytävä tuuli,
joka ulvoo tyhjyyttään.
Kehoni on kuin valkea lakana, makaan elottomana
aivan pystyyn narulle jäätyneenä. joka pystyy enää havisemaan
kuin haavan lehti, tuulen sitä keinuttaessa.
Kirpeytesi pieksää poskiani ja jäähdytät jokaisella hengenvedollani sisuksiani ja viet elämääni,
lämpöni karkaa läheisyydessäsi, olen voimaton, jokaista lihastani särkee
ja poltat minua kuin tulikuuma polttorauta.
Kuumeisen houreita, otsa kuumempi kuin tulta henkivä kekäle.
Jäänä polttava kuumuus ja kuumana polttava jää
Sitä silloin herääkin kysymään, mihin elämä tarvitsee lämpöään?
12.12.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti