Heitit pois ihmisroskan, herjasit ihmisten tyhmyyttä, näen ettet ollut yhtään sen tahdikkaampi kuin toisetkaan. Minä poimin roskasi, sillä näen sen kauneuden. Mitä elämä onkaan, rakastin hellästi, ompelin hitaasti tuon kärsineen haavat kiinni. Annoin vain olla vierelläin, lähelläin, kulkea kanssani, opetin näkemään maailmaa. Saamaan eheyttä minusta, toisista ja itsestään. Eheä ohjaa toisen hitaasti paremmaksi, ehkä huomaamattakin. Miksi haukkua toisen tyhmyyttä, kun itse on jollain alueella ehkä tyhmempi kuin hän. Vai oletko niin ylpeä, voimatta nähdä toisessa jotain jota hän sinulle voisi opettaa?
Haukku tekee haavan, henkisen haavan. Oman tunnon tuskissaan haava revitään uudestaan ja uudestaan auki. Pääsemättä eteenpäin ymmärtämättä, mitä jäljelle jäi? Mitä tapahtui, kuka pilasi tapahtumat, kuka katkeroitui? Kuka oli näkemättä, pimeydestä sokaistuen. Kuka ahdistui, kuka vain itki? Kuka olet ihmisraunio? Ihmisroska? Minne oikein hävisit? Enkö voikkaan enää sinua syyttää?
Etkä oikeastaan voi, etkä edes itseäsi, silloin kun eheydyt. Vain hyvällä huolenpidolla ja rakkaudella itseäsi kohtaan pystyt eheytymään. Jotta voit rakastaa muita ja nauttia muistakin läsnäololla. Eheytesi vaatii sinulta rauhallisuutta ja kuuntelua, myötä elämisen kykyä. Anteeksi antoa, omille virheille ja toisen virheille.
Miksi vain vihata toisia ja vääryyttä, sitä mitä on saanut kokea? Mikään pelkällä vihalla on paranematta. Viha lietsoo vihaa. Viha sokaisee näkemästä, kiire lietsoo vihaa, poistutaan nopeasti paikalta. Viha vihaa vastaan on sota tila, jossa kaksi pässiä paukuttaa päitään vastakkain, syyttäen ahdingostaan toisiaan. Ehkä aloittaisimme vain korjaamaan vääryyttä rakkauden keinoin/ Rauhan keinoin. Kumpi on rohkeampi ottamaan vastuun ensimmäisestä rauhan askeleesta. Kumpi tyynnyttää tilanteen? Kuinka moni itsenäinen ihminen onkaan pyytänyt anteeksi? Saati sitten valtion päämies? Valtiokin voi pyytää anteeksi toiselta, niinkuin ihminen ihmiseltä? Kumpikin on tehnyt väärin, syy on kummankin ja toinen tuntuu olevan vain kohde, johon omat turhaumat ja patoutumat voidaan purkaa? Mikä tavoite sinulta on estynyt? Vai oletko vain ärtynyt, koska olet ollut syömättä, nukkumatta? Olet psykoosissa?
Tahtovatko kansalaiset sodan vai rauhan? Millä perusteilla? Mikä on oikeutettu peruste sotaan? Tai nujertaa toinen henkisesti tai fyysisesti? Miten toinen voisi muka päättää toisen puolesta kaiken? Vai voiko olla niitä toisia jotka jotka heittäytyvät tieten tahtoen uhreiksi, vastuuttomina, rypeäkseen omassa ja toisten itsesäälissä, kun ovat kokeneet kovia? Itse aiheutetun vastuuttomuuden takia.
Jaettu vastuu on toimimatta, kun toiset ajattelevat toisten tekevän. Ehkä kiertävä vastuu olisi toimivampi? Silloin jokainen ymmärtäisi vastuun kantamisen merkityksen? ehkä?
Milloin huomasit tehneesi jotain väärää? Milloin viimeksi olet pyytänyt anteeksi? Vai onko itsepäisyyden uppiniskaisuus se syy miksi anteeksi on voimatta sanoa vaikka on kohdellut toista väärin? Tai itse itseään? Oletko koskaan pyytänyt itseltäsi anteeksi?
Kiitos kaikille ystäville, jotka eheyttävät. Välittävät. Rakastavat. Niille jotka ymmärtävät ja kantavat vastuuta sen verran että heidän on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti