Yksin hiljaisuudessa

Vain yksin ollessaan hiljaisuudessa pystyy kuulemaan omat ajatuksensa ja olemaan itsensä kanssa. Minä viihdyn itseni kanssa oikein hyvin, ja tuolloin yksin ollessaan luo uutta ja kuulee omien laulujen sanat, runojen taustalla toimivan rytmin, ja sävelet, joista muodostuu laulujen pohjat.

Milloin tunnemme itsemme? Miten paljon käytämmekään aikaa siihen että yritämme ymmärtää toista ja toisen mielipiteitä ja näkemyksiä. Välillähän olisi ihan viisasta kuunnella mitä omassa päässä pyörii, muutakin kuin se joskus ajat sitten päähän pyörimään jäänyt mainos rallatus, joka aina välillä sattuu aivopieruna palautumaan mieleen. 

Nyt tarkoitan ihan oikeaa kuuntelua, kyllähän sinulla on jotain sanoja myös itsellesi vai oletko niin vieras itsellesi ettet enää tunne enää itseäsi?   

Voinko sanoa tuntevani? Vaikka vain tiedän sinusta sen mitä olen kanssasi kokenut ja kanssasi puhunut.

Minulla on vain mielikuva sinusta ja siitä kuka olet. Olen myös voinut kuulla toisten näkemyksiä, jotka he kertovat omien mielikuvien ja kanssasi koetun historian pohjalta. 

Jokaisella meistä on mielikuvat toisistamme, jotka olemme luoneet omien kokemustemme pohjalta ja voimme vain ihmetellä kuinka ne niin toisistaan eroavat.

Ihmisjoukon kasvaessa, mielikuvien paljouskin kasvaa räjähdysmäisesti, siksi onkin tärkeintä tietää

mitä mieltä itsestään on :)

Sammuttakaa kaikki häiriö tekijät ympäriltä tai paetkaa lenkille, hiljaiseen huoneeseen, opetelkaa rauhoittumaan ja vain olemaan itsenne kanssa. Tutkailkaa ajatus maailmaanne!