Hyvät ihmiset teidän mielenne purjeet avautuvat juuri. Ne eivät ole mitkä tahansa purjeet, ne ovat juuri sinun mielesi laivan purjeet olet lähdössä elämäsi matkalle. Herätin nimittäin sielussasi ja sydämessäsi tuulen, kaipauksen tuulen elää elämääsi. Se soi, ulvoo kanssasi, myötätuuli purjeisiisi. Matkallasi opit luovimaankin, kuulemaan tuulen ja tyvenen. Oppimaan uusia kieliä, näkemään tyhjyyden joka ravistaa silmääsi koviten, luotaamaan tähdistä ja auringosta, vaipumaan epätoivoon keskellä ei mitään, keskellä tyventä. Näkemään rantoja, näkemään ihmisiä, näkemään kukkia, suuria puita. Kulkemaan tuulen avulla joka paikkaan jonne tahdot mennä. Kun sinulla on tarpeeksi kova halu toteuttaa jotain sinä toteutat sen, vaikka esteet olisivatkin minkälaiset.
Ravistetaan tajuntaasi! Minkä kokoisena näet tajuntasi? Mitä siellä näet? Onko se pienen omenan kokoinen?
Onko se siemen omenan sisällä, josta kasvaa puu ja jälleen omena, jonka sisällä on siemen, josta kasvaa puu? Onko tajunta maailman kokoinen? kuinka monta puuta siellä kasvaakaan? Mitä muuta tajunnassa liikkuukaan kun se on maailman kokoinen? Onko se edes paljon? ymmärrämmekö kuinka monta hiukkasta meissä itsessämme liikkuu, meidän liikkuessamme tai kuinka monta hiukkasta liikkuu ympärillämme. Ymmärrämmekö pölyhiukkasen olemusta? Pölyä sataa koko ajan avaruudesta maahan. Onko avaruus täynnä pölyä niin hienojakoista ettei silmämme erota tuota tyhjyydessä leijuvaa tomua. Onko avaruus yhtä kuin sängyn alle kertynyt pölypallo? Pölypalloihin kertyy kaiken laista. Hiuksia galaksien radoiksi? Onneksi ne eivät ole tarpeeksi kehittyneitä, ettei minulla ole pientä aktiivista tulipalloa sänkyni alla.
Tiivistymä ei ole tarpeeksi suuri! Pienin ainehan on painavinta ja menee tiiviimpään alaan. Siksi kivetkin nousevat pellosta vaikka kuinka sieltä luuli jo keränneensä kaikki suuret kivet pois. Suuri on kevyttä ja harvaa. Suurissa asioissa on paljon ilmaa välissä, joten keski kokoiset ja pienet mahtuvat kulkemaan väleistä.
Kun on pientä ainetta tiiviisti, se estää isoa ja keskikokoista mahtumasta. Tuon pienen aineen tiiviyden takia kaakaojauhekikkareet löytyy kökkööntyneenä pohjaan ja yllätys siellä on vielä kuiva alue!
Suuret hiukkaset nousevat ja pienet laskeutuvat se on järjestys vaikka yrittäisimme mitä. Tämä tapahtuu vain liikkeessä, muuten ollaan vaan passiivisesti paikoillaan. Toisaalta Suuret murenevat, iskeytyessään toisiinsa pienemmäksi ja pienemmäksi. jotta voivat oikeanlaisen pienuuden saavutettuaan kasvaa jälleen suuremmiksi ja suuremmiksi. Kiinittyä kasaan paineessa ja oikeissa olosuhteissa ja nousta jälleen suurena, ehkä suurempana kuin edellisellä kerralla ja tämä taas tapahtuu hitaasti.
Mitä kun tajunta on aurinkokunnan kokoinen?
Sinne mahtuu vain asiat jotka pyörivät paikoillaan samoilla radoillaan jolla ne ovat aina pyörineet. Joissain asioissa on elämää, toiset ovat jotain kylmää pinnalta ja sisältä sulia, toiset taas kaasua ja sisältävät happosateita. Kuka onkaan elämäsi valo? Tuo aurinko? Entä mitä tapahtuu sen sammuessa? Välillä joku vierailee tajunnassamme ja häviää jälleen vieraillakseen taas kerran tietyn ajan jälkeen. Ja samalla mielessäsi tapahtuu kaikenlaista mitä ikinä saatat ajatellä mitä noilla planeetoilla tapahtuukaan? Nuo kaikki elämän alueet joilla samaan aikaan pyörivät mielessäsi ja joissa lähemmässä tarkastelussa tapahtuu aivan erijuttuja
Millainen on tajunta kun se on galaksin kokoinen, nyt aurinko kuntammekkin alkaa näyttää jo hieman pieneltä emmekä kaukaisuuden sumentamin silmin enää pysty näkemään mitä näkymättömiin kadonneessa maapallossa tapahtuu. Tiedämme sen olevan siellä. Ja voimme havainnoida mitä siellä tapahtuu kun huomiomme keskittyy vain sinne. Mikä on meidän painovoimamme. Mikä pitää meidät paikallamme ja minkä ympärillä elämämme pyöriikään. Mitä ovat nuo miljoonat ja miljoonat planeetat ja niiden lukemattomat kuut ynnämuut tekevätkään elämässämme. Jokainen solumme liikkuu meissä, atomien osaset jotka vaihtavat paikkaa! Mitkä pitävät meidät elossa! Mitä siis galaksi kiertää? Mikä on suurempi galaksia?
Millainen on tajunta kun se on koko ajan alati kasvava avaruus ja entä jos olemmekin kuin tuo puu, omena ja siemen. samanlainen avaruus on sisälletty mieleemme jonka tuolla taivaalla näemme? Kaikkeuskin voi mahtua suuruudessaan hiekan jyvään. Tai omenan siemeneen.
Mikä on alati kasvavan avaruuden rajojen tuolla puolen? Missä avaruus kasvaa? Mikä on se mitä emme näe? Mikä on kasvavan avaruuden muoto?
Ja kun ja jos noita maailmankaikkeuksia olisikin enemmän missä ne olisivat mikä olisi se tila jossa ne ovat? Onko se uusi maailma kuolleille hengille? Mihin ne sieltä matkaavat ja mitä sen jälkeen on ? Mitä tapahtuu lopussa? Olemmeko jälleen siemen ja aloitamme kaiken alusta vai pysähtyykö aika ja painovoima? Miltä se näyttää ja tuntuu? Passiivisuus missä on tapahtumatta mitään kaikki vain ovat tekemättä yhtäänmitään, liikahtamatta. Kysymys kuuluukin mikä suunta on ylös ja mikä alas. Ja olemmeko lopulta mistä lähdimmekin?
Minne sinä olet matkalla? Mielesi avaruudessa? Oikean maailmasi teoilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti