HIMOT

Mitä seksuaalisuus on? Himoja?
Hellää hyväilyä, sylissä pitämistä, turvallisuuden tunnetta toisen rinnalla toisen kanssa, toisen seurasta, olosta, kehosta nauttimista, nautittavasta yhteiselosta? Seksuaalisuus on nautinnon tuottamista, himojen tyydyttämistä itselle ja toiselle, herkkää kosketusta omia ja toisen tuntoja kohtaan. Luottamusta molemmin puolin. Kohtaaminen, jonka molemmat hyväksyvät. Toisen kehosta nauttimista omalla keholla, jokaisella solullaan tuntien. Kahden itsensä toteuttamista, fyysistä lihallista nautintoa, samalla henkistä hyväksymistä: Toisen läheisyydestä, omista ja toisen vieteistä, tunteista, joita läheisyys saa aikaan omassa kehossa. Toisen arvostamista ihmisenä kokemuksineen, yhteisessä kokemuksessa. Yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkauden kemiaa.
Kokovaltaista hyvänä pitämistä.

Kiteytettynä toisen hyväksyminen henkisen ja fyysisen puolen läsnäololla 
ja on selvää että meistä jokainen nauttii eriasioista ja tavoista, hyväksymällä annamme luvan vaikuttaa itseemme, toisaalta luvan vaikuttaa toisinkin päin. 

Himokas vietti- Ajatus toisesta täyttämässä omat fyysiset ja henkiset tarpeet. Tai asiasta joka täyttää nuo tarpeet.

Himon kohteena oleminen, toisen ajatus tarpeiden täyttäjästä, Mitä himoja tulisikaan täyttää?
Jokainen jossain vaiheessa herättää toisessa jonkinlaisen himon, seksuaalisen (suvun jatkamiseen perustuvan) tai vihan (Esim. tunteen vetää toista päin pläsiä), auttamisen himon, tunteet on suuressa osassa himojen synnyttäjinä. 

Himoja on jokaisella se on tosiasia. Kysymys kuuluukin mistä himoista pidämme ja mistä emme?
Ketä emme hyväksy täyttämään tarpeitamme, herättävätkö he meissä vastenmielisyyttä, fyysisellä näöllään, käytöksellään vai sillä tunteella, jonka koko heidän olemuksensa luo? Olemmeko siis tuntematta himoa heitä kohtaan?  2. kysymys  Kenet siis hyväksymme? Ketkä herättävät meissä himoja ja miksi? 

Onko kyseessä opittumallit ihmisiltä joita olemme elämämme aikana kohdanneet ja heidän näkemystensä ja omien näkemystemme pohjalta kokoontunut hyväksymisen luonne jota toteutamme? Kenen hyväksymismaailmat olemme sulattaneet itseemme?
Onko himojemme kohteet opittu ulkoa oppimalla vai tulevatko ne sisäsyntyisesti? joten haemmeko hyväksyntää samankaltaisilta henkilöiltä ja ihmisiltä, joita olemme lapsena kohdanneet ja saaneet heiltä hyväksyntää? Jokaisella meillä on erilaiset lähtökohdat elämässään, joten hyväksymmekö me menneisyytemme ja oman elämämme sellaisena nykyisyydessä, kuin ne on, kaiken mitä on tapahtunut? Hyväksymmekö tunteemme ja kehomme tuntemukset? Ajatuksemme? Miksi? Hyväksymmekö ne siksi että ne sopivat jo opittuun ajatusmaailmaan vai siksi että opimme niistä jotain. Mikä saa meidät hyväksymään?  

Himojen hyväksyminen, jokaisella niitä on miksi jotkin himot hyväksytään ja toiset ollaan hyväksymättä? Päästään Valintaan mitä himojani noudatan ja miksi? Esim. Syön koska minulla on nälkä, pysyn elossa. Valitsemme ja tiedämme että valintojemme seuraukset joudumme myös kantamaan. Entä silloin kun emme näekkään ongelmaa, koska olemme kasvaneet ja eläneet  näkemättä muita vaihtoehtoja. Jolloin emme voi tehdä valintaa, koska emme tiedä joutuneemme ongelma tilanteeseen. Siksi tarvitsemmekin välillä ulkopuolisia ihmisiä juttelu kumppaneiksi.
Ymmärtääksemme ongelmia ja korjataksemme niitä.

Ärsykkeet luovat himoja eli elimistössä ulkopuolinen tai sisäinen tekijä saa aikaan tietyn toiminnan tai toiminnan jatkumisen.

Mietin tätäkin saako ajattelija ihmisessä (sisäinen tyyppi) ulkoinen asia hänet toimimaan ja taas toimijassa (ulkoinen tyyppi) ulkoinen tekijä toimijan ajattelemaan? Enpä tiedä vielä?

Tarvitsemme himoja hengissä säilymiseen, miksi siis himoitsemme jotain tiettyä ja miksi? Himoitsemme yleensä jotain mikä on joko kaunista tai tuottaa hyvää oloa. Ja nähdäksemme kauniin meidän on nähtävä jotain rumaa, mikä on rumaa? Se jokin joka on vastaamatta aistimieni käsitystä kauniista. Himoitsemme jokaisella aistillamme jotain mikä tuottaa meille mielihyvää ja siksi meillä on erilaiset kauneus käsitykset koska aistimme ovat erilaiset. Ja että olemme oppineet käyttämään aistejamme erilailla, tunnemme erilailla, järkeilemmekin erilailla. Onko siis lopulta maailma valintoja himojen pohjalta? Sitä mitä olemme ajan mittaan itseltämme ja toisiltamme oppineet? Onko meidän lopulta vain opittava valitsemaan oikein, sitä mikä on parasta? Mikä on parasta kaikkien kannalta?

Millainen on siis valintojemme mahdollisuus? Jos olemme tietämättömiä ongelmista, joista pitäisi johonkin päin jatkaa. Emme jatka koska emme tiedä, koska emme näe ongelmaa, emmekä siis etsi tietoa, jotta voisimme tehdä tiedon pohjalta valintoja?

Kuinka valitsemme himon jota toteutamme? Onko se lyhyt vai pitkä aikainen himo? Mitkä ovat siis ne himot jotka ajavat meitä eteenpäin? Mitkä ovat ne himot jotka hylkäämme toisen himon täyttymisen takia? Mikä on ensimmäinen himo listallasi? Kuinka monta himoa listallasi on? Kuinka ne vuorottelevat ja miksi näin?

Miksi me niin kiihkeästi haluamme toteuttaa jokaista himoamme?

Onko kyse siis lopulta siitä mitä ihminen hyväksyy ja mitä on hyväksymättä. Mikä on itselle sallittua ja mikä sallimatonta?


Hyväksymättömyydestä
Ehkä se on syy siihen etten itse hyväksy päätöntä humalahakuista käytöstä, koska olen kokenut sen todella vastuuttomaksi teoksi ja toiminnaksi, jolla vahingoitetaan itseä ja toisten henkistä ja fyysistä olotilaa.

Itseä vahingoitetaan niin ettei oma henkinen kehitys edisty yhtään ja ajatus toiminta vain junnaa paikoillaan samoja lauseita toistaen. Voisi sanoa heidän olevan dementikkoja normaalin aivokemian häiriinnyttyä, liian alkoholin nauttimisen seurauksena. Ja silloin humalainen vastaa kaikkiin himon tuomiin ärsykkeisiin voimakkaasti ja paljon helpommin. He menettävät terveen itsekontrollin ja ovat holtittomia ja voivat sen takia satuttaa itseään ja toisia fyysisesti, aivokemian häiriön tuoman käyttäytymis tilan takia. 

Sisäiset yllykkeet tuntuvat olevan silloin paljon voimakkaampia ja näin toisten puhe ollaan kuulematta. Vaihtoehtoisesti humalainen voi olla syrjään vetäytyvä ja olla yksin ajatustensa kanssa, jotka kiertävät kehää, pienentyen ja toistuen samalla kaavalla ilman vaihtoehtoja. Ja silloin hän sulkee kaikki himojen ärsykkeet sisäänsä yrittäen kontrolloida niitä ja lopulta kontrollin pettäessä, ärsytyksen rajan noustessa liian korkeaksi omalle kestokyvylle, hän toteuttaa tuota ajatustaan, joka on toistumisellaan ottanut hänestä vallan. 
Mitä tietoa/ ajatusta aivosi monistavat hullunlailla?  ja näin terveen kontrollin poistuessa, esim. hyvä tapainenkin ihminen käyttäytyy ja toteuttaa itseään erilailla humalassa kuin selvänä, koska kontrolli himoihin sumenee ja rajat hämärtyvät.   

Ja sen takia humalainen on ymmärtämättä oman olotilansa vaikutusta ympärillä oleviin ihmisiin koska hän on näkemättä ja huomaamatta omaa toimintaansa ja sen tulosta. Aivojen vain syöttäessä hänelle tiettyjä toimintoja, joita hän pystyy tai on pystymättä täyttämään. Himojen impulsseja, tyhmiä päähän pistoja, joiden toteuttamista kukaan on kaipaamatta. Eikä pysty kantamaan vastuuta toisista saatikka edes itsestään. Siksi humalainen on luotaan työntävä ilmestys, joka tuottaa vain pahaa oloa itselleen ja ympäristölleen. 

Ympäristöönsä humalainen hönkii viina/kalja huuruja jotka eivät selvän nenään hyviltä tuoksu. Hän sotkee joka paikkaa, keskeyttää keskustelut kova äänisellä älämölöllä, jota saa aikaan jankuttamalla samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan. Hän voi poistua hetkeksi ja palata kertomaan jälleen saman asian yhä uudelleen ja uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ja näin aiheuttaa turhautumista ja agressiota ympäristössään. Hän hölöttää ja hölöttää kunhan vain joku häntä kuuntelisi, hän hakee hyväksyntää jutuillaan, eikä sitä saa/ riippuu jutusta ja mones kerta samaisesta asiasta on menossa. Humalaiset kärsivät levyn repeatin päälle jäännistä. Voi olla viihdyttävää nähdä humalainen ensimmäistä kertaa ja kuulla juttuja. Entäs sitten kun nuo samat jutut ovat toistuneet päiväpäivältä, viikkoviikolta, kuukausi kuukaudelta, vuosivuodelta? Edistymättä yhtään mihinkään, samaa samaa samaa...Humalaiset vatvovat menneitä ja hyvä jos muistavat missä ovat olleet ja mitä on tapahtunut. Heidän koordinaatiokykynsä on heikko ja hyvä jos pystyvät pitämään itsestään huolta, joskus eivät edes sitäkään, he eivät tiedä oman sietokykynsä rajoja. He ovat ihmisnukkeja joilta menee kakat ja pissit ja oksennukset automaatilla itsensä päälle jos raakoja ollaan. Välillä pitää olla raaka jotta sumentuneille aisteille jotain menee perille. Humalaisuus on rumaa jokaisessa vaiheessaan turha sitä olisi kaunistella, koska Humalainen on hyväksymättä sitä tosiasiaa että hän on erilainen ihminen humalassa kuin selvänä, koska on kokematta tilannetta samalla tapaa kuin henkilöt hänen seurassaan. Joten lähdin purkamaan asiaa miksi humalainen pitää humalatilastaan?

Voi olla että hän aivojen tuottamia himoja tyydyttäessään, kokee onnistuvansa edes jossain. Koska yleensä juodaan poistaakseen epäonnistumista, fyysistä ja henkistä kipua, tuskaa, loukkaus, käsittelemättömät tunteet, tai tunteiden ymmärtämättömyys, kokemus ettei tilanteesta pääse muuten ulos.
Voi olla että hän on saanut juomisellaan hyväksyntää nuoruuden yhteisössä ja kokenut kuuluvansa porukkaan, "Pitänyt hauskaa" ja liittää kokemuksen iloon ja hyväksyntään. Humala tila merkitsee ajatustasolla hyväksyntää ja iloa?
Rohkaisu ryypyt perustuvat itsekontrollin vähentämiseen, jonka perustana on luultavasti jokin tunneperäinen syy tai tapahtuma, aikaisempi kokemus, hölläävästä itsekontrollista ja käyttää tätä koska muutakaan vaihtoehtoa hän on ollut kokematta tai näkemättä? Kuinka itse kontrollia siis vähennät?

Alkoholismi on käyttäytymisenä itse itseään pahentava kierre, koska humalainen kokee humalatilan helpottavan hänen oloaan, joten hän hakeutuu humalaan. Tämä toimii hetkellisenä helpotteena. Selviämisen aikaan häntä ajaa halua päästä takaisin tuohon haluun eikä hän keinoja kaihda siihen päästäkseen. Mikä taas pahentaa humalakäyttäytymisen kierrettä ja hänen oloaan ihmisenä, koska alkuperäistä syytä humala juomiseen ollaan edelleen käsittelemättä. Kaikki paha olo kasautuu humalaisen mieleen ja hän juo vain lisää ilottomuuteensa. Ja näin hän ihmisrauniona on väheksitty ja luotaan työntävä, mihinkään hyväksymätön käytöksensä ja olemuksensa takia ja se vain pehentaa hänen oloaan, ihmiset kaikkoavat hänen ympäriltään. Ja silloin alkoholistista tuntuu että ainoa asia joka humalaisen eli hänet hyväksyy on alkoholi, joka edes hetken saa hänelle hyvän olon.

Luulen että suurinta osaa alkoholisteista on kiusattu jollain tapaa, eikä heitä ole hyväksytty sellaisina ihmisinä kuin he ovat olleet, vaan heitä on pakotettu olemaan jotain muuta mitä he ovat.
Heidän kokopäiväistä elämäänsä hallitsee alkoholi, he elävät seuraavan ryypyn seuraavan hyväksynnän toivossa, vallassa, tarpeessa. Ja koska heitä edelleen ollaan hyväksymättä ihmisinä ja omina itsenään, he vihaavat muita, sekä itseään etteivät pystyneet muuttamaan tilannetta. He eivät siihen pysty yksin. Ja koska muut eivät ole häntä "ikinä" hyväksyneet, ehkä he eivät koskaan ole oppineet hyväksymään itseään ja koska he ovat päätyneet alkoholisteiksi. He ovat tämän takia he ovat tiedotamatta omaa ajatusmaailmaansa, tunteitaan, ympäristöään tai toisia ihmisiä ympärillään.
He eivät edelleenkään hyväksy itseään itsenään vaan jonkun toisen laittamalla mitalla, joskus ajat sitten.

Siksipä alkoholisti on tavallaan sokea itselleen ja toisille, niin pitkään kun hän juo ja on riippuvainen alkoholin tuomasta hyvän olon tunteesta. Ja on niin pitkään kunnes jokin ulkoinen tekijä, tai ulkoisen tekijän aiheuttama sisäinen tekijä hänessä saa muutoksen aikaan, joka tuottaa hänelle hyvää oloa ja mielihyvää. Aika sama asia on muidenkin valtaa pitävien himojen kanssa.
Hallitsetko sinä halujasi vai hallitsevatko halusi sinua?
Muutos on tapahtumatta niin pitkään ennen kuin siitä alkaa keskustella toisten kanssa, ongelmista omista ja toisten, välillä olisi hyvä tehdä näkyväksi jotain ongelmia, kun näkee toisia onnettomina.
Voisimme siis jutella ja selvittää ehkä syynkin, kuinka voisimme auttaa ihmisiä kehittymään ihmisinä. Keskustelut avaavat näitä uusia kehitys suuntia, uusia kokemuksia. 

Miksi siis emme hyväksy joitain ihmisiä elämäämme mistään hinnasta. Onko kyseessä se että hyväksymme ne ja pidämme niistä jotka ruokkivat hyvää oloamme ja antavat meille vahvistusta oppia ja kehittyä ihmisinä?  Ja siksikö välttelemme niitä jotka sitä oloa vievät? Varomme ettemme itse muuttuisi  huonoon suuntaan? Miksi vihaamme heitä vai vihaammeko itseämme kun emme tee asialle mitään ja syrjimme heitä? liittyykö siis viha ja syrjintä tähän että emme hyväksy. vai siinä että pelkäämme sitä mitä tunteita tuo ihminen meissä herättää?

Kuljemmeko kaikki siis sokeina ennenkuin joku meitä neuvoo/ pistää meidät ajattelemaan ja vertailemaan valintoja, kokemusten pohjalta joita,itse koetaan , nähdään kuullaan...
Kunnes näiden kokemusten pohjalta alkaa muotoutua kuva asiasta, joka täydentyy jokaisen uuden koetun asian pohjalta? Onko kyseessä siis totuus vai osatotuudesta kun jotain tapahtuu? joten saman yksilön kanssa koettuja asioita voi vertailla vain saman yksilön kanssa koettuihin asioihin aikajatkumolla. Siispä himoja pystyy vertailemaan vain samojen himojen kanssa, erikerroilla
Esim. Syömäni ruoka, maku voi muuttuakkin että voin oppia tykkäämään siitä useamman ruokakerran jälkeen koska tiedän sen ruuan olevan hyväksi terveydelleni. 

Entäs silloin kun kyseessä on tämä alkoholistien tapaus? He eivät siis ymmärrä alkoholin olevan haitallista itselle ja terveydelle, He eivät ole kuulleet muista hyväksymisen tavoista, He eivät ole menneet syyhyn mikä heidän himoaan ohjaa, Humala on vain seurausta kaataa viinaa kitaansa jonkin syyn takia?

Ymmärrän alkoholin kohtuukäytön nautinto aineena, sen rentouttavien kontrollia vähentävien ominaisuuksien takia. Yksi tarkoittaa yksi eikä yhtään enempää. Tiedätkö sinä kohtuu käytön rajat?

Ajaako meitä eteenpäin syy kontrolloida himojamme vai onko himo seurausta syystä jota emme tiedä? Vai tietoisestiko valitsemme syy-seuraus suhteet?

Mille syy-seuraus suhteille sinä elät?