Elämä, mitä se on?
Samojen asioiden toistamista,
kävelemme samoja katuja, metsäpolkuja teitä, joilla opimme kulkemaan. Opimme työn, uudet asiat, uusia teitä, uusia karttoja mieleen. Tapoja, joita toistamme, joita toistetaan. Ajattelemme tietyllä tavalla ja toistamme ajattelua, uusia tunteita, vanhoja toisintoja uudessa kohteessa. Uusia tunteita vanhassa kohteessa.
Mitä varten?
Kuuntelen musiikkia tuota huumaus ainetta, jolla kuljetamme tunteita ja tuntemuksia toisten mieleen. Sanat, rytmit, ne ovat toistoja, joilta pystymme kirjoittamaan ja toistamaan. Haemmeko tiettyä tunnetta, tiettyä tilaa, musiikilla.
Haluamme toistaa tiettyä tunnetta, viritystä, jonka läpi näemme maailman.
Kelaamme, kuin videokasettia. Elämän hetkeä, toistamme toistettua, jotta mitä?
Katsomme, kuinka elämä kulkee silmiemme edessä, kuljemme siinä, jokaisessa askeleessa. Näämme kaiken. Vaiko vain sen jota kohti tavoittelemme..
Mikä on siis se, mitä tavoittelemme? Mitä haluamme nähdä? Mikä on päässä toistuvin luuppi, toisto, jota toistaa tietäen tai tietämättä.
Mietin miten erilainen olen ja miten samanlainen, kuinka toimintani eroaa toisista, ja missä se kohtaa.
Elämä mahdollisuuksien ikkuna, jos kaikki palaisi aina samaan kohtaan, toistamme muuttuvassa ympyrässä toimintoja, jotka olemme todenneet toimiviksi. Ja sitten kun jokin ei enää toimi? Mihin suuntaan muutumme? Mihin lähtee uusiympyrä, kehä jota kierrämme? Kierrämmekö kuin pallo? Kuin spiraali? Missä suunnassa kehät liikkuvat, joihin olemme jääneet, päässeet? Mitä tahdomme elämältä, millainen jonglööri, painottelee kaiken kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti