Kuten kaikki täällä Savonlinnassa huomasivat, että kesäkuu vaihtui toukokuun lämpö aallosta kylmään ja tuuliseen tunnelmaan, muttei siitä sen enempää.
Ajattelin kirjoitella siitä kun näin viimeyönä jälleen niin toden tuntuisen unen. Joten rupesin pohtimaan miksi tunnelma unessa jää niin voimakkaasti päälle, kun vielä herättyään olisi jossain paikassa.
Näin unta mustasta hirsimökistä ja pihasta järvenrannalla, jossa en ole ikinä käynyt ja silti se oli olevinaan lapsuuden kodin omahuone ja samalla hotellista vuokrattu huone. Olin lähdössä ja pakkasin laukkua.
Tästä lähdön tunnelmasta piti ihan kirjoittaa erikseen oma juttunsa tuossa aijemmin päivällä. Paperille siis.
Mistä siis olen lähdössä? Mitä jättämässä taakseni? Lapsuudenkoti tuli mieleen vain verhoista, jotka pakkasin mukaan laukkuun. (Verhoista joita en ole ikinä taaskaan nähnyt) mutta fiilis että olen asunut tuossa mustassa hirsitalossa pitkään ja silti vaan fiilis että olen nukkunut täällä vaan yhden yön vuokralla. Katsoin kelloa 03.00 kertoi seinä kello unessa. Ja ihossa lähdönfiilis, että nyt pitää lähteä.
Jännää oli myös että lähtöä teki myös toiset ja tulivat hakemaan veneellä lopuksi minut ja tuon yhden matkalaukun... olivat käyneet läheisestä saaresta jotain. Sen tiesin, kun kaksi pukumiestä,mustissa puvuissa ja valkoisissa paidoissa tulivat rantaan ja katsoin tätä tuvan ikkunasta ja kävelin hakemaan laukkua ja sitten he tulivat sisään, ja ovelta tuijotus silmästä silmään jota en unohda.
Katse kuin olisin katsonut kumpienkin katsojien silmillä. Ensin katsoin toista silmiin ja katsoin hänen silmillään omaa itseäni. Ja jälleen omillani häneen.
Nään siis hyvin paljon unia, jotka aamulla muistan ihan ok ja voisin kirjoitella ylös. Unohdan ne myös helposti. Mutta tämä uni jäi kalvamaann sisuskaluja ja selkäpiitä.
Eikä poistunut niinkuin yleensä. Muutaman kerran on aijemminkin käynyt näin, mutten ole ymmärtänyt miksi? Vahva mielikuva unessa, näitä unia en yleensäkkään unohda vaan ne muistaa monenkin vuoden jälkeen.
Tässä unessa koin myös hetken verran nukkuvani ja sitten heräsin tuohon katsomaan kelloa, koska oli lähdön aika.
Sitten sen tuijotuksen jälkeen heräsin aivan oikeasti. Huomioitavaa että asun yksin kukaan ei siis oikeasti tuijottanut.
En tiedä oliko pahempaa se iäksi eroavan, lähdön tunne vai se tuijotus ja katse.
Jännää oli että pihamaalla kasvoi pitkää ruohoa ikkunoiden edessä ja pihassa oli myös aitta ja polku jonnekkin.
Jäin miettimään koinko olevani nykyisen minäni ikäinen vai nuorempi? Tavallaan nukkuessani koin olevani nuorempi hetken, kävellessäni katsomaan ikkunaan tulijoita, mutta sitten kun menin hakemaan laukkua, koin olevani paljon vanhempi, vaikka näytin itseni ikäiseltä. Näin itseni toisen silmin joten minun kaiketi pitäisi osata kertoa kuinka olin pukeutunut, vanhan aikaisesti, valkeaan kirjailtuun paitaan ja krepattuun laskoshameeseen, joka oli palaneen keltaisen oranssi. Paljaat jalat. Hiukset nutturalla. Veitsi vyöllä. Ruskea puinen laukku.
Tulkitsisin että vuokrattu hotellihuone ja omalapsuuden koti ovat alitajuisesti eilisten mietintöjen tuotosta. Mutta tuo syvästi mieleenpainuva musta hirsimökki, on unen luoma paikka.
Kyllä olen viikonloppuna lähdössä viikonloppumatkalle, mutta iloisesti ja innostuneena. Enkä unen syvän kaipauksen ja eroamisen vallassa. Ja ihan eri henkilöiden kanssa. En tunnistanut unen miehiä. Enkä unessa tiennyt mihin olen menossa, tiesin vain lähteväni. Ja tuo valoinen aamuyön kolme. On ihan väärä aikakin, vaikka sattuisi iltapäivällekkin. Joten jääköön tulkitsematta.
Jänniä unet, mikä on ollut viimeisin teidän mieltänne kutkuttanut uni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti