Kuljettaa jalat, eteenpäin hetki
katse kauas kantaa.
Väri välkkyy,
koskettaa taivasta ja sen rantaa
Sade hiipii, alleen verhoaa.
Monesti kävellessään irtoaa ajattelemaan asioita, jotka eivät ole niinkään tärkeitä, katselemaan hiljaa ja vain hengittämään.
Toisinaan laulun suloiset sanat nousevat pintaan kuin pulppuava lähde. Sana sanan jälkeen, juuri sopiva. Ja sitten bongaa jotain outoa tai jännää. Oli se sitten meluesteestä nouseva lokin pää tai kukkalaatikkoon jätetty tyyny. Niin se ravistelee todellisuuteen naurulla ja kummastuksella.
Sitten askeleet kuljettavat takaisin pilvimaailman kedoille, katseen kuljetettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti