Tuollanen neliö pussukka syntyi kolmen automatkan aikana ja tänään pistelin tuon ketjun kiinni käsipelillä vohveleita paistaessa. Saa nyt menopelien ruuvaimet matkaan helpommin, kun tarvis.
Pussukoita on kiva virkkailla, kun niihin ei ihmeempää aivotyöskentelyä tarvita. Miksi teen yksinkertaisia pussukoita? Voisinhan kikkailla eri pinnoilla. Totesin että tahdon tiiviitä ja yksin kertaisia pussukoita, joita voi siirrellä vaivatta paikasta toiseen. Vetoketju on näppärä suljin ja pintaan ei tule mitään koska en halua luoda näihin pussukoihin tunnesidettä, ne ovat vain säilytys pussukoita.
Olen käyttänyt lankana, jo ainakin 10 vuotta jemmattua lankaa, jolle en aijemmin keksinyt käyttöä, joten totesin että tämmöiseen yksinkertaiseen juttuun on hyvä käyttää, ei tule sittenkään pahamieli jos vaikka käytössä likaantuukin. Siksi en tehnyt kuvioita, enkä kikkaillut pintaan mitään. Koska tätä siirrellään ja käytetään ulkona ja hiekallakin ja koska yksinkertaisuus on tyylikästä!
Tiedänpä mitä seuraavaksi virkkaan, tuota pikkusälää kun riittää! Ja lankojakin on ihan tarpeeksi hamstrattuna. Siinä pari asiaa, joissa voisin yksinkertaistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti