Arki on tyhjä sivu. Arki on yhtäkuin suunnitelma mihin aika käytetään ja monesti ollaan jo elämässä huomista, eikä kirjoiteta mitä tämäpäivä tuo tullessaan. Kirjoittamista kun ei voi kiirehtiä. Ei voi elää kuin tätä hetkeä kirjoittaa kuin siinä missä kynän kärki kulkee. On ajatus jota kohti kuljetaan, mutta mielestäni sitä ei pitäisi tehdä tämän hetken kustannuksella. Se on nauttimista tämänpäivän sanoista ja se on myös itsensä kuuntelemista, sillä kun mieli askartelee huomista, tämänpäivän huomioon otettavat asiat unohtuvat tai niitä ei edes huomaa.
Mielen tyhjentäminen on siksi tärkeää koska silloin vapautuu tutkimaan ja huomaamaan asioita vapaasti ja yhdistelemään niitä ja luomaan asioita, jotka ovat tärkeitä. Muistakaapa halata tänään jotakuta! Aivan vapaa valinta! Tehkää jotain spontaania ja nauttikaa tämän päivän antimista, sillä jokainen päivä on kuin kirjoittamaton sivu johon voi tulla aivan minkälaisia kuvauksia tahansa. Itsepäätät mitä sinun kynälläsi kirjoitetaan, sinun tarinaasi ja monestikkaan emme ymmärrä että kohdatessamme toisia ihmisiä on kuin monta kirjoittajaa kokoontuisi kirjoittamaan samaa tarinaa hetkisen ajaksi ja jokaisen muistikirjaan piirtyisi samat tapahtumat, jokaisen kirjoittajan näkökulmasta ja kirjoittajat jatkavat. Kunnes taas kävelemme pois muistikirjamme mukanamme. Toisinaan tuo tyhjä sivu on rauhoittava kun siinä ei ole mitää ja juuri toisinaan tuo tyhjyys kaikkien mielessä on kuin odotus puhtaanpaperin kammo mitä sille kirjoittaisi, mitä sanoisin etten tuhlaisi muisti kirjaa? Kun emme sano mitään sanooko se enemmän? Tyhjällä voi sanoa paljon kun sille kirjottaa tiivistyneen kiteytyksen. Ja sanoessaan paljon tyhjyys vie huomion.
Millaiseen tilaan sinä kirjoitat sanojasi? Elämääsi?
Ja muistakaa aina voi hankkia uuden muistikirjan samalla tavalla kuin päivä vaihtuu seuraavaan. Jokainen kirjoitus on kirjoittajastaan kiinni mikä ääni puhuu voimakkainpana tarinoissasi?
Aina ei ole aihetta ja se on osille kirjoittajille juuri se vapaus tuntea miltä tämäpäivä tuntuu ja mistä tänään haluan kirjoittaa. Toisille pitää olla valmis aihe josta he kirjoittavat, koska kokevat itse tämän aiheen rajaamisen ja löytämisen vaikeana. Itse tykkään juuri tuosta aiheen etsimisestä ja ehkä annetun/valitun aiheen alla syventyen, kuten juuri nyt kirjoitan arjesta, joka on hyvin monenlaista.
Minun perusarkeni ei ole lähelläkään lapsiperheen arkea tai edes parisuhteessa elävien perusarkea. Minulle arki on yksin elämistä ja kohtaamisia toisten ihmisten/kirjoittajien kanssa. Ja kirjoitan yhden henkilön näkökulmasta tämän hetkisessä arjessani. Ja tämä on mielenkiintoista siinä mielessä kun lapset ymmärtävät olevansa yksilöitä: Erillisiä kuin äitinsä, isänsä, sisaruksensa, perheensä, sukunsa. Niin mietin sitä tänään kokeeko perheenä elävä perhe olevansa yksi yksilöperhe. Tai pariskunta yhdenyksilön kaksipuolta? Mietin sitä kuinka tietyt roolit lankeavat perheissä kuin töissäkin jonkun tehtäväksi eikä kukaan muu halua tehdä tai oppia tekemään tätä kyseistä työtä ennenkuin tämä tietyn roolin vetäjä poistuu. Niin sittenhän joku joko määrätään paikalle hommaa hoitamaan tai joku aloittaa opettelemaan. Miksi kaikkia ei opeteta tekemään kaikkea?
Ja juuri sitä yksin elävän arki on: Osattava opetella tekemään itse kaikkea, jotta arki sujuu. Tavallaan koen tämän yksinäisyys opetuksen olevan tavallaan itsenäistymisriitti, kuinka olla yksilö, joka osaa huolehtia itsestään itsenään. Ja tapaa toisia yksilöitä, jotka opettavat itseään olemaan yksilöitä, jotka myös auttavat toisiaan oppimaan. Minä olen yksilö ja kuulun perheeseen jossa kasvoin ja kaikki joihin olen tutustunut ovat tavallaan perhettäni, sillä he ovat ajatusmaailmani uusia jäseniä joilta olen oppinut. Joten kuulun kaikille niille, jotka ovat lähelläni, sillä he voivat oppia minulta ja minä heiltä ja juuri sitä arki on: vastavuoroista oppimista ymmärtää elämää joka päivä. Ja näin ymmärrämme kirjoittamisen idean vuorottainen kirjoittaminen kuin puhuminenkin on tärkeää oppimisen puolesta. Sillä kun vain yksi puhuu niin kaikkien kuuntelijoiden muistikirjaan kirjoittuu kuullut sanat ja itsellämme on valta ja vapaus päättää juuri siitä milloin suljemme kirjan ja korvamme ja nostamme kytkintä etsiäksemme sen minkä tahdomme oppia. Kysymys lienee tähän päivään mitä tiedämme olevamme oppimassa ja mitä meille opetetaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti