perjantai 17. helmikuuta 2017

Arkikuva 17


 Arki on peruskallio. Kun perusta on kunnossa niin muukin on kunnossa. Millaista on kunnollinen arki? Sellaista jossa pääsee tylsistymään, jolloin itse on kehiteltävä tekemistä. Arki on tasaisen epätasaista, sellaista jolta on helppo polkaista seuraava askel ylöspäin. On pieniä rosoja ja on suurempia jyrkänteitä.

Tykkään kallioista sillä niissä on voimaa, jykevyyttä, lujuutta, jalansijaa ja ne näyttävät kepeiltä massiivisuudestaan huolimatta. Kallioilla kasvaa joutilaisuuden sammaleet ja jäkälät, kukat kasvavat iloisina, puut kasvavat koloihin ja päälle kerääntyneen mullan ja karikkeen ansiosta, ruohot kasvavat keinumaan tuulessa ja peittämään edellisten vuosien unohtuneet asiat. Jokainen arkipäivä elää sinussa peittyen seuraavien alle, sinulle kerääntyvät muistot, tuo ravinteikas multa ja karike.

Millainen peruskallio sinä olet? Oletko kalliosaari? Iso jyrkkä kallio? Metsä kallio? Oletko piilossa oleva kallio ja sinusta pilkistää enää vain pieni osa ulkomaailmaan. Oletko jäänyt kaiken alle? Haittaako se mitä viljelet päälläsi? Onko sinussa honka metsä? Linnunpesiä? Mikä on sinun luontosi jonka seurasta nautit ja saat nauttia? Muutosten tapahtuessa kalliot liikkuvat ja maa järisee!

Arki on perusta, jolla kasvatamme itseämme. Minuus on kallio ja kallion särkyessä kallio murtuu ja liikkuu, kyseessä on suuret voimat ja tuo muuttuminen muuttaa muistoiksi kasvavaa kerrosta. Kaipaamme sitä asiaa, joka on särkynyt meistä irti ja näämme toisinaan kivenlohkareita, jotka selvästi kuuluvat yhteen ja voimme, jopa pistää pienet lohkareet toisiaan vasten, mutta ne eivät kiinity toisiinsa. Ne ovat erossa ikuisesti erottuaan kerran vaikka kuinka liimaisimme nuo palat yhteen niin välissä on aina jotain, joka pitää erillään. Ero on ikuista kun kyse on kalliosta, joka on kylmä. Kuumana laavana se taas polttaa kaiken kasvavan päältään ja tuntee vain kuumuutensa. Ollakko kuumaa laavaa? Muuttumaton kallio? Järistä ja erota siitä mitä on ollut ja olla jotain muuta?

Olemme pinnaltamme sellaisia, että pystymme varaamaan itseemme lämpöä ja kylmyyttä. Sisimmässämme kuplii lämpö niin kauan kuin elämme. Kallio on maapallon pintaa, kuorta ja se ottaa vastaan asioita, antaa elää päällään. Arki on joko lämmintä tai kylmää. Riippuu siitä kumpaa elämään varaamme ja mihin vertaamme! Talven kylmä kallio on kylmempi kuin kesän kylmä kallio. Ja on kysyttävä että onko veden alla oleva kallio koskaan tuntenut auringon lämpöä? Onko se tuntenut maan sisuksen lämmön? Mitä lämpöä etsimme ja millaista kylmää kaihdamme? Mitä arjen kalliot voivat meille opettaa?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti