Mutta sitten kun ohjaamon taulu rupeaa näyttämään viestiä ja radio hiljenee tai alkaa kuulua ohjeita ja tietoja. Näkymä ikkunasta maailmaan alkaa silmien avaamisella ja autopilotti lähtee pois kun otamme sen pois päältä. Kun tehtävä niin vaatii ja hälytysmerkki äänet soi!
Onko kyseessä oikea hätätilanne vai pyyntö toimintaan!? Asia, joka vaatii toimintaa! Tämän kuisen punnerrushaasteen kanssa on kuultu ääni: Et saa ruveta nukkumaan punnerruksia on vielä tekemättä, nyt on hyvä hetki tehdä, liekkö se itsetunnon vai itsekurin ääni. Kun se patistelee ja ymmärrän että kun tavoite on satapunnerrusta päivässä niin jos vähemmälle jäisi niin se kaihertaisi mieltä, kun saldoa ei olisi tehty loppuun asti. Rangaistus on nimittäin jättämäsi määrä x2 extraa 100 päälle! Eli jos jättää puolet tekemättä niin huomenna saisi 200 punnerrusta.
Miksi arki on tyhjää miksi mielemme ei tee, tutki ja innostu jokapäivä? Vai onko kyseessä lepomoodi, jonka aikana olisi vain helppo olla? Mielemmehän yrittää helpottaa oloamme kokoajan. Radio on omavalintaisesti päällä ja sieltä tuleva ohjelma omaa selostustamme. Joten sen voi laittaa päältä pois, jotta kuulemme muutkin viestit. Ja hätätilanteissa olemme yhteydessä ns. Tukiasemaan ihmisiin jotka auttavat meitä. Monestikkaan ei suustamme kyllä kuulu apua, apua, kuuleeko kukaan? Monesti radio yhteys toisiin on katkaistu ja mennään vaan niillä mitä ohjaajan taidot ovat mielessämme ja lopputulos on mitä on.
Ehkä on hyvä tietää oman ohjaimiston valojen ja vipujen käyttötarkoitukset!
Kuinka kokenut itsesi ohjaaja olet? Kuinka monta kertaa olet ollut puikoissa ja tositoimissa ja kuinka pitkään olet ajanut vain autopilotilla? Autopilotti ja tyhjyys ovat helppoa, entä kun autopilotti menisi rikki ja joutuisit itse laskemaan matkaa siihen kuinka kätesi ottaa kahvikupin silleen tietoisesti. Kallistuskulmaa ja vauhtia, hidastusta, sormien puristusvoimaan. Tavallaan itse itsensä puikoissa oleminen on juuri tuota tietoiseksi tulemista itse laskemista ja ajattelua. Ymmärtämistä miten punnerrus toimii, kuinka se vaikuttaa kehon liikeratoihin, kuinka kuinka se vaikuttaa jaksamiseen, kuinka se vaikuttaa mieleen ja omaan osaamiseen. Eli se kuinka pienikin liike johonkin suuntaan vaikuttaa suuresti ohjattavuuteen ja omaan ymmärrykseen. Kuinka mitään ei pidä ottaa itsestään selvyytenä vaikka se näyttäisi kuinka helpolta tahansa se ei aina sitä ole. Se on harjoittelun tulos ja kyse siitä onko valmis ottamaan ohjat käsiinsä ja ohjaamaan, kunnostamaan, huoltamaan, tarkistamaan ja tekemään asioita.
Autopilotti ja tyhjyys on myös hyödyllistä, muttei liian pitkään. Vuorottelevasti. Jotta ehtii hieman levätä ja olla sitten skarppina tosipaikan sattuessa!
Jokaisesta kymmenestä punnerruksesta saa yhden tukkimiehen kirjanpito viivan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti