Kynää ja pyyhkäriä käyttäen hahmo saa muotonsa. Kuten monesti huomaamme pyyhkivämme aijemman suunnitelman pois uuden viivan tieltä. Miksi suuntaviivalla on väliä, kun se ei toteudu?
Tietysti sillä on väliä! Olemme siis päättäneet tehdä jotain tai mennä jonnekkin! Suuntaviiva ja hahmotelma antavat toiminnalle ensi ohjeen ja korjausta tehdään vasta siinä vaiheessa kun ymmärrämme ettei tuo viiva toimikkaan ihan noin ja uusi suunnitelma saa jalan sijaa! Monesti piirtäjä piirtää liian monta viivaa ja turhautuu kun suunnitelmasta ei tule ns. Hyvän näköistä! Ei siitä ole tarkoituskaan tulla. Miten ensisysäys asiaan voisi ajatuksen tasolla olla loistava teos? Eihän siitä ole tullut vielä todellinen?
Olen kohdannut monesti kiukuttelua kun asiat eivät mene kuin on suunniteltu, eihän ne aina mene! Ja piirtäminen on opettanut minulle juuri tässä kärsivällisyyttä piirtää toisinaan useampi viiva toisinaan jättää viiva vetämättä.
Löytää tuon hahmottuvan olennon omaluonto ja tapahtumien omallapainollaan eteenpäin rullaaminen. Sillä monesti, kun olen kiirehtinyt kuvan kanssa on lopputuloksesta tullut surkea. Kun yrittää pyrkiä asioiden edelle kun ei ole vielä niiden aika.
Lohikäärmeet piirretään suomusuomulta ja muistan kun lapsena piirsin innoissani kaloja joille värjäsin sateenkaari suomuja. Suomut ovat pysyneet lähes samoina, vain määrä ja olennot mille suomut piirtyvät ovat muuttuneet. Niin ajatusten päämäärät vaihtuvat silti teot ja arki pysyvät siinä mukana. Sillä minkään suunnitelman ei tarvitse olla mestari teos, sillä jos suunnitelma on sitä emmetiedä miten sitä parantaisimme tai miksi käyttäisimme siihen aikaa? Sehän olisi jo valmis työ? Vai kehitymmekö siitäkin vielä seuraavalle tasolle?
Kun suunnitelma kehittyy hitaasti on aikaa tehdä ja kokeilla samalla. Kun tuo kehityksen ja ajan maltillinen etenemisen yhtälö muutetaan käytännöksi on aina paraneva suoritus. Etsiäkkö siis onnistumista hitaasti löytäen vai nopeasti vain epäonnistuen. Itselleni nopeuden tavoittelu alkuun on samakuin autokouluun juurituleva laitettaisiin kilpailemaan suoraan Formula 1 kilpailuihin. Tai juuri kynää kädessä pitelevälle lapselle sanoisi piirräppä, joku ihmisen anatomia piirrustus ja lapsi piirtää meille loistavan tikku-ukko hahmon, joka on hänelle loistava anatomia piirrustus. Sitähän me yleensä itseltämme pyydämme! Piirrä jotain yberhienoa heti vaikkemme ole antaneet aikaa harjoittelulle yhtään. Miksi vaadimme parhainta yleisellä mittapuulla kun se ei vain toimi käytännössä niin?
Jokainen työ, jonka teemme on harjoittelua seuraavaa varten, jokainen epäonnistuminen on merkki liiasta vauhdista, jolloin emme ole mukana tai se että valitsimme ns. Toimimattoman viivan tähän kuvaan, suunnitelmaan. Emmekä saa mitään työtä valmiiksi ellemme anna sille aikaa ja työpanostamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti