Arki on kuin aamuyöllä keitetty ja syöty kaurapuuro. Heräsin jo puoli kolmelta pyöriäkseni sängyssä ja todetakseni että flunssa on alkanut kiusata yskittämällä ja että kiljuva nälkä kiusaa. Eihän siinä muu auta kuin nousta ylös ottamaan ruokaa ja aamun täyttävä valinta kaurapuuro on sitä arkisinta ruokaa mitä keksin. Ja kuten elämän arjessa on oltava jokin erottuva asia on kaurapuurossa oltava aito ja oikea voisilmä! Ja tuli rysäytettyä tätä nyt kerralla oikein reilu annos että saattaa olla että se pääsee jatko jalostukseen.
Mitkä ovat arkeen kuuluvat voisilmät? No ne asiat mitkä ovat jo rutinoituneet käytännöksi mutta eroavat tyystin normaali arjesta. Ne joko ovat kohokohta tai jotain jonka haluaisi heti, mutta kuten voisilmän kanssa on osattava kaarrella ympäri ja syötävä siitä pikkuruisesti jotta se riittää koko puurolle jonka aikoi syödä, sillä liika on liikaa ja juuri tuo voisilmän rajallinen annostelu tekee siitä niin hyvää. Voisilmä kaurapuurossa on arjen kulinaristinen herkku, jonka kultaista olemusta käytetään näin vähävähältä maustamaan arjen tylsääkin tylsempää makua, josta löytyy niin monta vivahdetta kuin kaurapuurossa lopputuloksen paksuus astetta. Toisinaan löysä melkein juotava puuro on hyvää ja toisinaan sellainen, jossa lusikallisia saa oikein jauhaa että ne menevät suusta pidemmälle. Sellaisiahan arkipäivätkin on toisinaan tehdään ihan älyttömästi töitä ja toisinaan heitetään herkemmin lonkkaa sohvan nurkkaan, jos sellaisen omistaa. Ja lopuksi on todettava että kaurapuuro on sinnikkyys laji, sillä kaikki eivät syö kaurapuuroa juuri tuon arkisen maun takia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti