Arki on kuin lasin alunen, joka estää rinkuloiden muodostumisen pöytään. Arki on siis suoja niin kylmyyttä kuin kuumuttakin vastaan ja kosteutta. Miksi arjella on suojaava vaikutus? Tietenkin siksi että se tekee eron päivien välillä, asioiden välillä, se on tavallaan puskuri, jonka suojasta kohtaamme maailmaa. Ja on mielenkiintoista ajatella että näämme vain arjen nurjan puolen joka vaikuttaa toisinaan hyvinkin tylsältä ja sitten toiset sanovat että kuulostaapa kivalta tuo sinun arkesi. Niin siinä ihmettelee miten tuollainen tasapaksu korkin värinen arki voi olla kiinnostavaa? Ja sitä kun näkisi toisinaan toisen silmin itsensä niin osaisi arvostaa sitä mitä on! En tarkoita että näkisi kuvan mikä on etupuolelle piirretty, vaan sitä mitä meilläkin kohdallamme on elämässämme. Ne jotka ovat parisuhteessa ymmärtävätkö he että on maailmassa paljon sellaisia jotka tahtoisivat elämänkumppanin, ja ne jotka ovat kumppanitta ja joilla on ystäviä osaisivat nähdä sen että maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole yhtäkään ystävää, ne jotka ovat yksin osaisivat nähdä että he pystyvät päättämään omista asioistaan, sillä maailmassa on paljon niitä jotka kokevat olevansa orjia jne.
(Tästä taas tuli mieleen leikki mitä tehtäis? sika pestäis. mikä sika? maasika. mikä maa? isänmaa. Mikä isä? Taivaanisä. Mikä taivas? Tähtitaivas? Mikä tähti? Pohjantähti. Mikä pohja? Pullonpohja? Mikä pullo? Mehupullo. Mikä mehu? Jne. Niin pitkään kun keksii ja jaksaa. Joissain versioissa laitettiin kiertämään kehää)
Se että näkisimme hiukan pidemmälle haluamisesta, että näkisimme mitä meillä on ja vaalisimme sitä. Sillä palaamme arjessa itseemme ja omaan olemassa oloomme. Omaa arkeahan teemme itsellemme ja ellei tuon arjen rikkaus paljastu koskaan itsellemme, emme todellakaan ymmärrä kuinka rikkaita olemme!
Arki on rikkautta jonka suojassa elämme. Arki on pinta, joka suojaa meitä pahimmilta jäljiltä, vaikka toisinaan vahinkojakin sattuu ja sellaistahan elämä on ettei voi tietää mitä tapahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti