Pimeyden keskellä loistavat valot,
jotka välkkyvät suloisesti silmissä,
Mieli hellä ja kevyt,
loistaa yön syleilyssä.
Kävelen kuin kesäistä katua,
hypähdellen iloisesti, kääntyillen ja pyörähdellen,
suloista söpöyttä nauttien
Rantaan puiden katveeseen,
hetkeksi hengähtämään,
varpaat rantavedessä vilvoitellen
Ruusujen piikkejä povellain,
ne viiltävät syvältä,
kun kerron tunnostain.
Joka piirtää linnoja taivaanrantaan ja
punoo jokaisen pilven kiinni kesään
sinitaivaan santaan
Kuljettaen laivat rantaan seuraavaan,
kuljettaen unelmat, kuvien kudelmat
Pitkin ulappaa, luoksein
elämän rantaan.
elämän rantaan.
Vierelle virran,
vuolaan ja vaarallisen.
Tuoksuun sateen jälkeiseen,
unelmaan hiljaiseen
Katselen kukkia, kyyneleet silmilläin,
Syksy sielussain
Hajoavat kudelmat käsistäin
Valot pimeydessä säkenöiden
Saavat minut rakastamaan kuorta
Niin syvältä, että piilottelen jo sisintäin
Istun penkille pitkittäin,
hiljaa huhuilen yöhön hymyäin
Auringonlaskun verran viivähdän
Viilleltynä rakkauden okaisiin
Pakenen pääskynlailla talvea,
toiselle puolen
Aurinkoisiin iltoihin
ja seesteisiin hetkiin
Iltaruskon itkuihin
Siltojen varjoihin
Kesän katveisiin
Onnellisen haikeisiin muistoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti