2016 Joulukalenteri 5

Alter egolleni joka löytyy savun ja hälinän  pimentämän baarin perukoilta, kädessä viuhuu kynä ja jalassa on pillifarkut ja siniset glitter korkokengät.  Pöydällä on puoliksi juotu bourbon lasillinen. Sylissä lepää kitara, jonka mustalla kiiltävällä lakkapinnalla voi nähdä pieniä säröjä, kun sormet testaavat sointujen paikkaa seuraavaan sanoitukseen.  Kitaran kaulalla kulkevat sormet ja jälleen jotain merkitään ylös tuohon pieneen kirjaan.  Sillä ei liene väliä mitä sanoja kirja sisältää, sillä katse on se johon tulee kiinnittää huomiota. Katseen on vienyt toisella puolella oleva esiintyjä. Ja koska sanat tarvitsevat merkityksen, syystä ja seurauksesta on huomion kohteen saatava arvoisensa huomio. Ketä alter egoni katselee niin että
Ilta lipuu ohi kääntyen äkkiarvaamatta yöksi ja aamuyöksi? Vain katsellakseen jälleen hän palaa seuraavana iltana, kuuntelemaan sanoja jotka syöpyvät korviin.

Kuolleen runoilijan sanat viipyvät edelleen mielessä, kun esiintyjät ovat lähteneet ja uudet nousevat esiin, katselen tuota elekieltä, joka puhuttelee sisintäni sanomatta sanaakaan. Hiljaisina sävelinä ne piirtyvät mieleeni ja vavisuttavat minua. Ja juuri hänestä kirjoitan, hänestä joka saa tuntemaan ilman sanoja. Hän puhuu minulle kieltä jota en ymmärrä ja sekoittaa pääni täysin.

Tämä on taiteilijoiden paikka jossa jokaisella on vapaus esiintyä ja jokainen tuntuu piiloutuvan yleisöön laskeuduttuaan lavalta. En tahdo tavoittaa häntä, sillä se särkisi unelman taian. En himoitse häntä vaan sitä mitä hän on, esiintyjä, joka vangitsee yleisönsä. Opiskelen hänen taitoaan sulautua, esitykseen ja nousta esiin erottua massasta edukseen. Sillä minä tunnen hänet.  Hän istuu monesti vieressäni, pyytää sanoja ja säveliä ja minä kirjoitan. Kirjoitan, koska nautin siitä enemmän kuin esiintymisestä vielä...

Hän täyttää janoni paremmin kuin bourbon, hän tyynnyttää levottoman mieleni ja tekee elämästä seesteistä, helppoa. On niin helppoa puhua toisista. Niin hyvää kuin pahaakin, on helppo kertoa menneisyydestä ja juuri tapahtuneesta, entä tulevaisuuden toiveista? Rakkaudesta jota tahtoo kokea? Asioista jotka viehättävät?  Niitä pohdin? Niistä kerron, kaikesta kun tohdin.

Viivyn. Ymmärtääkseni omaa kiintymystäni paikkaan ja siellä olijoihin, Imen ihollani tunnetta kaikesta ympärilläni ja viimeisenä kiipeän lavalle olemalla tunnelma jota olen nauttinut koko illan. Soittaakseni. Ollakseni. Laulan kaiken ulos, löytääkseni jälleen lisää. Ollakseni kaikki sanani,  esittääkseni kaikki tuntoni...

Ja niin alter egoni jatkaa tuijottamistaan, esiintyjistä esiintyjiin, tanssijoista tanssijoihin, nähdäkseen, keskustellakseen, oppiakseen, ollakseen, unelmoidakseen ihmisiä ja itseään, sekä kirjoittaakseen kaiken, josta on sanottavaa pienen kirjan puhtaille sivuille.