Tässä kaks kaiffaria!
Pakko sanoo että kiitos kaikille frendeille, jotka olette laittaneet korttipostia! Nyt on tapettia jääkaapin ovessa! Kissa aiheella!
Miks mä tykkään mun kamuista, kavereista, ystävistä, tutuista?
Tietysti siks että vaikka tulee vietettyä aikaa välillä vähän ja toisinaan enemmän niin silti ne muistaa mutkin ja muistuttelee ittestään! Sillä kaikki mun tapaamat ihmiset on tullut osaks mun ihmisrekisteriä, millasia ihmisiä onkaan olemassa, niin sillon mun oma tajunta laajenee! Siks kaikilla kamuilla on tärkee rooli mun elämässä, ne kertoo asioista, joista mulla ei oo hajuukaan. Ja yhdessä toisinaan kokeillaan onko jokin toimivaa, joten ystävät motivoivat toimimaan. Tietysti pakottavat kohtaamaan ihmisiä, kun vaan tahtoisit nukkua koko päivän. Kaikki frendit tuovat oman iloisen ittensä, myös masiksen, ynnä muut tunteet. Niin pystyy peilaa omaan tunnerekisteriin uusia kasvojen ilmeitä ja tunnistaa myös toisten tunteita.
Mitä löytyy kaikkien kasvojen ja naamioiden takaa? Kuka sen tietäis? Monet on nähnyt vain jonkun puolen minustakin. Ja olen siks monelle kaverille kiitollinen että he ovat löytäneet minusta uuden puolen esiin, sillä huomaan että joillekkin ihmisille on helpompaa puhua kuin toisille. Toisien kanssa on helpompaa työskennellä,
toisten kanssa heittää huumoria, yllättyä. Siispä he laventavat elämäni laatua. Kiitos siitäkin! Ja se on parasta kun pystyy jakamaan ja muistamaan jo ajat sitten tapahtuneita hauskoja ja ei niin hauskoja juttuja. Tyhmyyskö vai viisausko siinä sitten tiivistyy? Tiedä siitä sitten pääasia on se että on joku jonka kanssa kulkea ja jakaa kokemuksia! Elää tätä elämää. Vaikuttaa toisten elämään ja ottaa vaikutteita vastaan, sillä kaikki on mahdollista, kun kaveriporukat kokoontuu.
Siksi ystävät ovat tärkeitä, koska ystävyyttä ei voi pakottaa. Kamut tulee omasta halustaan sun luo saamaan, sulta jotain mitä eivät toisilta saa. Siis susta huokuu, joku tietty fiilis, joka sä olet. Minulle ystävyys on vuorovaikutusta, josta hyötyvät molemmat, vaikkei fiilis oliskaan paras kaikkien kohtaamisten jälkeen. Sillä juuri ystävät opettavat sietämään myös epämukavuutta. Kiitän omia siskojani parhaista ystävyys suhteista sillä he ovat olleet ne jotka ovat loukanneet syvimmin, koska ovat juuri ne lähimmät ihmiset. Joiden kuvittelee ymmärtävän kaiken mitä päässä liikkuu. Vaikka suuren osan ajattelun kulusta ymmärtävätkin ja siksi meillä onkin niin hauskaa, on meihinkin syntynyt suunta eroja, jokaisella on omat kokemukset. Jotka painavat kaasua ja jarrua, ja saavat näin solmuja matkaan, siksi on osattava puhua ja toisinaan hiljetäkkin.
Ystävät jakavat ruuan ja muonittavat toisiaan kun sattuvat syömään. Ja maistattavat toisilleen ajatuksia kuin ruokiakin, sillä neuvoja otetaan ystäviltä. Liittoudutaan yhdessä tekemään asioita ja juuri tekeminen tuo ihmisiä yhteen ja saa heidän taitonsa loistamaan.
Ystäviä nähdään ja toisinaan tulee hyvinkin surulliseksi kun joutuu eroamaan hauskan hetken päätteeksi. Mutta juuri hauska fiilis jää mieleen!
Siispä kiitos kaikille jotka olette viettäneet aikaa kanssani! Oon saanut teiltä paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti