Se kuinka nähdään ja osoitetaan toisen seuran aiheuttama ilo, kuinka annetaan toiselle huomiota! Ja otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen, koristelu kun se on yhteistä tekemistä on vallanhauskaa kun joulukuusen koriste bling nauhat kietoutuvat kaulan ympärille ja muotinäytös lava kutsuu byjama asuisia unisilmäisiä olijoita joiden hiukset ovat kampaamatta ja samalla voidaan syödä aamupala leipää. Ja voi nähdä kuinka kinkkupalanen kierähtää leivänpäältä lattialle! Ja kuinka naurun remakka jatkaa showta.
Kuinka antautua keskusteluun ja nauttia siitä aihepiiristä viis. Vähän kieliposkella heitetty huumori on parasta ja nautittavimpaa, lievä kiusoittelu jonka molemmat ymmärtävät huumoriksi ja lisäävät vuoroin vettä myllyyn ja käkättävät, minkä letkauksiltaan kerkeää! Idea on pitää yhdessä hauskaa eikä loukata toista.
Tärkeää on jakaa tehtävän anto mitä kukin haluaa tehdä? Se kuka on johtamassa niin siinä on myös vastuu että sen voi tehdä hauskasti ja ilman liian tiukkoja rajoja.
Itselleni pitäisi olla mahdollisimman kaunis koristelu, mutta ymmärrän etteivät kaikki piittaa sellaisesta, vaan että koristeet on kuusessa ja sillä siisti. Itse sipistelisin kuusta hyvinkin pitkään. Toisaalta juuri tälläinen tuo väljyyttä omaan ajatteluun ja vähentää tiukkapipoisuutta, siihen suuntaan että toisinaan mikä välttää toisille saa luvan välttää minullekkin!
Kuvan korun tein muuten koristehakasista ja helmistä, sekä nyöristä ja muutamista lenkeistä! Ehkä koristelu on myös sitä että haluaa näyttää sen mitä on tehnyt!
Sehän on tavallaan töiden palautuspäivä! Jolloin saa palautetta. Tuliko välttävä, tyydyttävä, hyvä, loistava vai mikä?
Koristelun symboliikkaa, tiedätkö sinä miksi ja millä kuvilla huoneesi koristuvat? Entä piparit? Mitä koristeesi sinulle merkitsevät?
Itselläni tuli koristeina omaan kämppääni tähti ja kallopipareita. Tähdet toivoa ja kallot edustavat minulle menneen poistamista. Juhlitaanhan kuolleiden päivää ja minun mummoni ja ukkini ovat kuolleita, joten tavallaan samalla ne poistavat mennyttä surua ja luovat lisää keskustelua jo kuolleista, sillä kuolema päättää vain elämän, muttei muistoja ja keskusteluja tuosta henkilöstä. Monet joulut oma ukki oli jouluna meillä ja pelattiin korttia ja syötiin, käytiin haudoilla ja nähtiin elämän kiertokulkua. Vauvastavaariin ja sieltä hautaan. Haudasta mieliin ja puheeseen, hartauteen kaivata jo pois menneitä ihmisiä, joita on rakastanut. Se kaipaus, joka jokaisen sydämestä löytyy hyväntekijäänsä kohtaan. Sanoja joita on kuullut joita toistaa jo ties miten monetta sukupolvea?
Koristelen hautoja kynttilöin, kukkia kuljetan muistoille, haastelen sanoja joihin toivoisin vastausta? Sellaista jonka olisin juuri häneltä saanut. Toiminta mallit joita olen saanut, mitä minulle opettaneet. Elän toisinaan hetkiä, joissa olen heidät tavannut ja osaan iloita niistä, joita koen nyt sillä ymmärrän elämän hetkellisyydestä hautojen kautta. Tarinoista joita kerrotaan ihmisistä jotka ovat kerran eläneet, innoittaneet ja olleet osa elämän tarinaa.
Se kuinka monen ihmisen elämää minun omaelämäni koskettaa? On minulle suuri mysteeri, toivon että kaikki voivat ammentaa jotain kohtaamisista joita käyvät kanssani, sekä sanoista jotka kirjoitan. Sillä sanani ovat suoria ajatuksiani sen hetkisten vaikuttimieni kohtaamisesta ja ne jäävät kaikille niille vaikuttimiksi, jotka lukevat sanani, sen hetkisen tarinani?
Minun tarinaani kirjoitetaan koko minun ikäni, teoillani, sanoillani, kohtaamillani ihmisillä, vaikuttimilla jotka muuttavat tai eivät muuta minua! Koristelen joitain sanoja ja tekoja, kuvia, tekoja, mutta ne kuuluvat tarinan luontoon, jokainen kertoja muuttaa tarinaa omanmielensä mukaan ja minulla on valta muokata ja koristella omaani niin paljonkuin suinkin kestän, kun niin tahdon. En tahdo olla tasapaksu tarina, minussa niin monta ulottuvuutta, juonenkäännettä, että on toisinaan itsekkin pysähdyttävä katsomaan millaisena omaitse tänään peilistä kurkistaa. Sillä kirjansivujen kääntyessä myös kasvoilla tapahtuva tarina muuttuu. Ehkä olen kokoelma teos monesta tarinasta, sillä mietin kuka olin edellisessä elämässä ja koska en ymmärrä nykyistäkään?
Mikä on tarinani ennen minua... ?
Millä sanoilla ja mieltymyksillä koristelemme mielemme?
Ja mitkä sanat miellyttävätkään niin että ne tuntuvat todelta? Mutta tulevatko ne todeksi? Ovatko ne pelkkä mielenfantasia? Millaisena tavoittelemme sitä jonka haluamme? Vai onko mielenkoristelu juuri se harha joka vie väärään suuntaan?
Kaikki ei ole turhaa, sillä intoutuneet kertojat innoittavat tekoihin joita ei muuten koskaan tehtäisi. Mitä pyörii sinun päässäsi toistolla? Mitä hoet itsellesi? Mitä on tehtävä? Mitä et tahdo tehdä? Millä korvasit sen? (Sana korvata? Korvaus? Miten korva liittyy tähän? Kuulostaako hyvältä?)
Fuskasin eilen pyykit ja päädyin piirtämään ja värittämään, sillä se oli kiinnostavampaa ja tiesin että vielä löytyy vaatteita joita voin käyttää.
Mikä ajaa koristelussa ykköseksi ja saa latva tähden paikan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti