sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6


Suonissani hieman ennustajaa,
ennusmerkkien tarkastajaa
Kulkeeko kuolo kannoilla,
vai kulkeeko yhtä vahvana, kuin kuolema?
Olla tänään itsenäinen,
hieman myöskin itsepäinen.

Muistella heitä, 
jotka sotivat vuoksi vapautemme
rakkaidensa vuoksi,
perheidensä.
Antoivat puolestamme
oman elämänsä,
tuohon sattuman vaakakuppiin.

Siksi nyt mä muistelen
mun ukkejain 
jotka kulkivat
tätä maata puolustain.




Eivät he kertoneet sota juttuja silloin niin pienelle tytölle,
mutta se että tiesin heidän sotineen maamme rauhan ja vapauden puolesta
sai minut arvostamaan ja kunnioittamaan heitä enemmän.
Tahdoin oppia heiltä sisua, mutta taitaakin olla että opin heiltä lempeyttä ja rauhallisuutta,
sekä kiireettömyyttä, että kaikki tapahtuu ajallaan.

Muistan katselleeni kuinka äidinpuolen ukkini teki pärekoria
ja kuinka hän käyttikään puukkoa halkaistakseen päreen ohuemmaksi
 ja ohuemmaksi ja kuinka puukko, jolla voi satuttaa itsensä ja toisia.
Voi oikein hallittuna on työväline jolla 
pystyy tekemään kauniita asioita.

Siispä tässä teille ajatus me jokainen olemme itse puukkoja
ja on meistä itsestämme kiinni kuinka hallitsemme puukon käyttöä.
Teemmekö jotain kaunista vai satutammeko toisia?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti