tiistai 22. joulukuuta 2015

22

Kakkajuttu kakkonen
Monella meistä on monta hävettävää juttua ja teen teille tästä tarinasta tuttua.


Aloitan ensin siitä että olen aina harrastanut kakkaamista ja siihen liittyy moniakin muistoja. Harrastus alkoi kakkaamalla vaippaan, pottaan, housuun, luontoon, pönttöön, ulkohuussiin, metsään, kivelle, lentokoneen pönttöön, junan pönttöön, joka muuten toimi kuin junanvessa. Sinne jonnekkin kiskoille jäi ja hurjin kakkaamispaikkani on varmaan rakennuksenkatto, jonne kiivettiin siskoni kanssa, nähdäksemme kuinka kakka papanat vierivät alas katolta ja se oli hauskaa! Aurinko paistoi ja taivas oli sininen, muttei tämä ole se tarina jota häpeän, sillä tämä oli saavutus! Ja kakan tietty tuoksu vie minut tuohon hetkeen. Ja kun sanon noin olen saanut katseita siitä että mitä helv? Tyyppi on sekaisin kun tuollaisia miettii. Minulle se on rakas lapsuusmuisto, josta saan iloa edelleen ja kerron siitä ylpeydellä johon toiset kakkaamisestaan nauttijat voivat samaistua.

Mutta nyt siihen hävettävään tarinaan, sillä jokaisella tulee joskus lusikallisia housuun, pierut jatkuvat varrella tai muuten vaan sattuu lurahtamaan. Syitä on monia... minulle näin kävikerran kesällä kun olin isän ja äidin kanssa hakemassa perunamaasta perunoita ehkä olin noin 8 v tai jotain sinnepäin. Sanoin käveleväni hieman ja oli hyvä etten juossut tietä eteenpäin, päästäkseni eroon noista kakkaisista  alushousuista --todisteet vahingosta oli hävitettävä, mitä pikemmin sen parempi. Se oli noloa ja hävettävän tuntuista (nyt silkkaa huumoria) todistusaineisto vahingosta oli poistettu mitä pikemmin puiden suojassa ja mentiin siinä sitten kommandona päälyspöksyissä. Siinä hetkessä käsituntumalla arvioiden painoa ajattelin, että nämähän lentävät pitkälle, kun näissä on tavaraa! Ja mitä kauempana sen parempi, niitä housujahan ei siitä tieltä sitten nähdä! Hieno ajatus ja housut linkoutuivat koivikkoon. Huono toteutus! Heitto oli aivan mainio, mutta mihin ne housut lensivät, ei ollut enää niin mainio. Katselin avuttomana tiellä kuinka lingotut pöksyt roikkuivat koivun oksassa, korkeudella josta en niitä millään saisi alas ja siellä ne liputtivat sattunutta vahinkoa, todella näkyvillä. Minä koko asiasta todella vaivautuneena poistuin paikalta takaisin perunamaalle sanomatta sanaakaan koko asiasta, koskaan ennen tätä päivää. Joten tälläisen tarinan pohjalta yhdet mysteeri alushousut ovat päätyneet koivun oksaan jos joku on niitä ihmetellyt. Se siitä tarinasta sitten...seuraavaa odotellessa.

Ihan vain mainitakseni kakkaaminen on nautintoa turhan poistuessa ja jättää helpottuneen tunteen jälkeensä ja toisinaan se taas on tuskaa ja hävettävää, tullessaan väärään aikaan tai ikävässä muodossa, esim. Varpusparvena...toisella kertaa näistä muodoista.

Tahdon selventää kaikille, että naisetkin paskovat yhtälailla, kuin miehetkin. Emmekä todellakaan kakkaa pumpulia tai mitään kukkaistuoksu kakkaa, ehtaa paskaa me väännetään. Myös piereskellään ja röyhtäillään, ne eivät ole pelkkä miesten etuoikeus. Naiset vaan sattuvat olemaan tahdikkaanpia ja tekemään ne soveliaammassa paikassa, vaikka vahinko laukauksiakin toisinaan pääsee. Älkääkä pidättäkö ilmaa se turvottaa ja seuraus on tuskaisemmat ilmavaivat, minä intolerantikkona tiedän mistä puhun!

Ja nyt lopettelen tähän kappaleeseen, jotta mikään ei jää epäselväksi, laulun esittää Joulukakka South Parkista, enempää ei varmaan tarvitse sanoa tästäkään... nauttikaa



2 kommenttia:

  1. Nyyh...siinä meni taas yks ruusuntuoksuinen illusio, jota oon kaikki nää vuodet vaalinu kuin pumpulista tehtyä tekokukkaa kämmenellä...Miten eeppisiin mittoihin päätyneekään tää spektaakkeli. Seuraava vois olla kakkajuttu 3 : pökälesoturin paluu.(hih)

    VastaaPoista
  2. :'DD
    Tätä luukkua odotin siitä asti kun tämä hieno päivä keksittiin. :D

    VastaaPoista