Olen kopioinut toisia onnistuneesti, tehnyt sen halusta miellyttää ja auttaa heitä ja näin kopioimalla olen ymmärtänyt osan siitä keitä he ovat. Minussa on osa heidän käytöstään, toisia asioita pidän hyödyllisinä omassa käytössä ja toisia opettajina kuinka en tee. Siitä päätän mitä käytän ja mihin taitoon käytän aikani?
Kuka minä olen? Mitä minusta kopioidaan? Mikä minussa kiinnostaa? Tai mitä he näkevät minussa? Näkevätkö he minussa potentiaalin, jota en itse nää? Millaista on olla minä? Mitä minä itsessäni matkisin?
Millaista on olla ihminen? Tarvitseeko ymmärtää ihmisten väkivaltaisuutta toisiaan kohtaan, entä ihmisten halua säilyttää elämää, vaalia sitä ja opettaa? Että ymmärrämme mitä ihmisyys on? Tai sen mitä ihminen voi toiselle ihmiselle olla.
Se mitä teemme toisillemme määrittelee meitä itseämme niinkuin sekin mitä teemme itsellemme, sillä kaikki tekemämme heijastuu toisiin ja näin myös takaisin itseemme, sillä matkimme toisiamme tahtomattakin matkia. Ja tämän matkimisen aikuinen osaa kyseenalaistaa kannattaako? Ja lapsi toteuttaa sillä siihen hän on kasvanut ja hänelle kaikki mitä aikuiset tekee tuntuu normaalilta? Koska niin on aina tehty. Lapset eivät ole nähneet vaihtoehtoja. Ja juuri siksi kaikkien olisi syytä harjoitella johtamista, olisi syytä johtaa edes itseään, vaikka seuraisikin toisia tai jakaisi elämän perheen kesken. Sillä itseään johtava ihminen osaa sanoa mihin hän haluaa tai ei halua osallistua ja kuinka häntä voi kohdella että sopu säilyy.
Itsemääräämme opetuksestamme, osaammeko hallita tunteita ja tuntemuksia, jotka syttyvät, heräävät ja toisinaan katoavat jälkiä jättäen. Kuinka käsitellä hengen kipua, mieltä piinaavaa tuskaa? Tai mieltä hallitsevaa iloa?
Joten on vain onni kun sinulla on monta opettajaa! Sillä silloin ymmärtää elämän moninaisuutta, sen että voi valita aina uudelleen. Se että on monta tapaa tehdä vaadittu asia ja saada myös sama tulos. Kuten käsite kaulaliina! Kuinka montaa erilaista neuletta ja mallia on olemassa? Ja lopputulos on kaulaliina.
Etsimmekö parasta tulosta itsellemme vai toiselle? Parasta kaulaliinaa? Vai tekotapaa? Tuota tulosta jolla työ on tehty vai vain sellaista johon olemme tyytyväisiä?
Mitä elämällä pitäisi siis tehdä? Elää se ja kuinka? Olen nähnyt kuinka toiset elävät ja nään sitä edelleen, mutten edelleenkään osaa sanoa kuinka sitä tulisi elää? Sillä jokaisella meistä on omat intohimonsa tehdä eri asioita.
Miten maltillinen eteneminen eroaa nopeasta? Tahdon nähdä maisemat, antaa sen kulkea kepeydellä, joka ei vahingoita kehoa, ehkä se antaa matkalle pituutta ja on ehkä hidastakin. Se on kuin viileän kesän kukkaloisto se kestää pitkään, koska sillä ei ole kiirettä seuraavaan hetkeen, jokaisesta hetkestä pitää nauttia ja hitaus ja viileys pitää virkeänä pidempään.
Itsekkin tälläisenä kesänä jaksaa touhuilla, siispä miksi itkeä kun ei ole hellettä? Se toi paljon muuta, on vain kyse omasta valinnasta odottaakko vain aurinkoa ja toimii vasta sitten vai pistääkö kumpparit jalkaan ja kerää onkimadot tai etsii kadonnutta lehmää niinkuin eräänä lapsuuden sadepäivänä tehtiin. Käveltiin metsässä pitkien ruohokorsien kääntäessä päänsä alas. Se oli lapselle retki ja aikuiselle tarkoitus ,ei muuten löydetty sillä kertaa ja voisi sanoa ettei tuo etsiminen tuottanut tulosta, ei muutakuin hymyä lapsen huulille, joka sai olla silmäparina hyödyksi ollessaan mukana ja käveltyään sellaisen matkan!
Joten kuinka monta opettajaa näät huoneessasi, jossa olet vain sinä elollisena läsnä? Nään yhtämonta kuin tavaroita on huoneessasi, sillä jokainen ihmisen tekemä tuote on jonkun oppiman opin tulos ja tuote. Jokainen elävä olento on opettaja ne opettavat elämisen elämisestä. Mutta mitä sinä opetet itseäsi oppimaan, mitä varten opiskelet? Ketä opettajia etsit ja kuuntelet? Mitä olet valmis opeillasi tekemään ja ketä sinä näin suoraa tai välillisesti tuotteellasi opetat? Olemmeko valmiit kopioimaan tuhansia oppeja? Ollaksemme ainutlaatuisia vain siksi että olemme valinneet juuri nuo opit!
Mutta älkäämme etsikö täydellisyyttä, sillä vain ajatus voi olla täydellinen. Eläkäämme hetkeä vertailematta sitä mihinkään vain eläkäämme ja kokekaamme asiat sellaisina kuin ne ovat juuri tässä hetkessä, sillä silloin elämme elämää ja se on täydellisyyttä... Mielikuva opin tuloksesta on usein ns. Sanottua täydellisyyttä. Tulla alansa huippu harjoittelemalla, onko täydellisyyttä olla paras ja pettyä kun toinen menee ohi vai se että opettaa toisia ja auttaa heitä ponnistamaan seuraavan askeleen eteenpäin, että heistä tulee parempia kuin sinä? Jotta he voivat jälleen opettaa!
Huipulla on vapautta käyttää menetelmiä joita osaa ja se on vain harjoitteluntulosta ja tarkkuus tehdä huoliteltu tulos on ihmisen mielen haluama ajatus täydellisestä juuri hänelle!
Eli täydellisyys riippuu siis ihmisestä ja hänen ajatuksestaan millainen on täydellinen esim. Juuri se kaulaliina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti