Musiikin kerrostumia

Miten kuuntelemamme musiikki muovaakaan mieltä? Historiastani Olen radion kuuntelija, c-kasettien nauhoittaja sekä kuuntelija kasetti soittimella, vinyylilevyjen kuuntelija, cd-levyjen kuuntelija niin kannettavalla cd-soittimella kuin radiollakin, mp3 soittimen kuuntelija. Nykyään spotifyn käyttäjänä.

Radio oli koko lapsuuden päällä yötäpäivää, sitä kuunneltiin ja laulettiin mukana, joskus yöllä herättyä jäi kuuntelemaan sanoja toisinaan juuri sen takia ei saanutkaan nukutuksi kun tuli vaan hyviä biisejä ja sitten aamulla herättyään älysi että jossain vaiheessa oli vaan sipannut.

Tykkäsin lapsena katsoa suomalaisia mustavalkofilmejä sillä niissä laulettiin! Jostain syystä tykkään musikaaleista vaikkei nekään aina nappaa. Ja fanitin lapsena tangomarkkinoita, kesäillan valssi tv-ohjelmaa, koska musiikki! Laulajille nostan hattua! Kaikki alkoi suomenkielellä lauletulla musiikilla sitä minä ymmärsin ja sitä minä kuuntelin. Meillä oli c-kasetteina sota-ajanlauluja ja ne oli kanssa kovassa kuuntelussa. Alkuun oli vain musiikki ja kaikki kuunneltiin ja sitten ruvettiin etsimään musiikki makua, joka muokkautui niin omien löytöjen kuin ystävienkin vaikutuksesta. Katsottiin Mtv:ltä musiikkivideoita vanhat suosikit unohtui ja uudet tuulet vei mukanaan löytyi englanti ja ranska musiikin kieleen myöhemmin vielä saksakin. Ja eurovision mukana myös muutkin kielet. Nyt voin kuunnella ihan minkä kielistä vain sitten oma asia tykkäänkö! Musiikki on suuremmassa osassa aika kaudella jossa toisten lauluja kopioidaan ja coveroidaan, hyvällä musiikilla saa syötettyä sanoman kuin sanoman.

Musiikki sai siirtyä hyvien sanotusten kauteen, kun etsitään sanoituksia, joista tulee toivottu fiilis. Ja plussaa kun musa ja sanat toimii!
Itse olen toisinaan hyvinkin kehno sanojen merkityksen kuuntelija ja saatan kuunnella kappaleita vain sen takia että äänen painot ja musiikki synkkaavat yhteen sanoista viis mitä ne tarkoittavat. Hyvä musiikki soljuu mielen lävitse niin ettei sitä huomaa! Ja jää sinne ja jos lyriikat ei nappaa niin aina voi sanoittaa omat tilalle!

Jännänä erona minun Rap musiikki kauteni painottui englanninkieliseen ja ranskalaiseen Rap musiikkiin ennenkuin tasapainoksi löytyi suomalaistakin, mutten voi sanoa enää ihmeemmin fanittavani Rap musiikkia. Joitain jäi satunnaisesti kuuntelemaan, mutten enää hae tietoisesti Rap musiikkia, sillä huomaan kasvaneeni maullisesti sen ohitse.

Poikkeuksia on jokaisessa musiikki tyylissä, löytyy jotain hyvää kuin huonoakin. Monesta albumistakin löytyy 1-3 yleensä innostavaa kappaletta ja loput no ei niin kivoja. Mutta ehkä juuri niiden ansiosta ne helmet nousevatkin pinnalle?

Aika huolettomasti kuuntelen musiikki tyylejä fiiliksen mukaan ja toisinaan etsin tietoisesti musiikkia kuunneltavaksi ja silloin ärsyttää se kun esim. Youtubessa tulee suosittelemme sinulle näitä kappaleita, joista suurimman osan olen kuunnellut muutamapäivä- kuukausi sitten. Miksi hemmetissä haluaisin vartavasten vain katsoa jo katsomiani videoita. Jos tahtoovat suositella katsottuja videoita niin tekisivät erikseen katsotut videot sivun. Ja tämän takia onkin keksittävä hakusanoja ja seilattava joillakin oudoilla tyystin tuntemattomilla sivuilla. Tai lähdettävä katsomaan fanivideoita, joissa löytyy yllättävän hyvin musiikkia, kuin mitä ihmeellisimpiä hahmoyhdistelmä fantasioitakin, monesti on tullut hypättyä seuraavaan ja seuraavaan ettei nuo ideat tarttuisi omaan mieleen. Yksi hyvä vaihtoehto on Googlettaa, maittain jotain musiikki lajia tai vaikka musiikki tyyliä kuten j-poppia niin johan bändejä rupeaa löytymään. Musiikin etsiminen on omanlaistaan työtä että löytää sitä mistä tykkää. Ja ellei ole kuunnellut mistä voi tietää että tykkääkö vai ei? Ja ei pidä tyytyä yhteen kokeiluun, sillä ei yksi bändi kerro kaikkea koko musiikki lajista se on vain sen osa, joka lasketaan tähän ryhmään kuuluvaksi.

Googlen ehdottamia J-pop bändejä

Se riippuu sitten itsestä kuunteleeko spotifyssa pelkkää musiikkia vai katsooko myös videot youtubessa. 

Musiikki myös ryhmittelee ihmisiä, sillä katsoin loistavan aivo dokkarin yleareenasta jossa kerrottiin ryhmittymisestä. Yhteenkuuluvuudesta ja toisista piittamattomuudesta. Se oli hyvin silmiä avaava dokkari probakandasta ja siihen suhtautumisesta. Mutta miten se liittyy musiikkiin, liittyy siihen kuinka pidämme jotain musiikkia parempana kuin toista, määrittelemmekö ihmisiä ympärillämme musiikki maun mukaan? Koska he ovat samalaisia kun kuuntelevat samaa musiikkia. Tuleeko toisista huonompia kun he kuuntelevat jotain muuta?
Miten se sen muka tekee? Ja juuri noiden toistenko mukaan sinä olet huonompi kun kuuntelet tuota musiikkia? Mikä saa ihmisen ryhmittymään toistensa kanssa? Miksi juuri samanlaisuus on se joka vetää yhteen ja tuntuu turvalliselta? Onko se joku laumareaktio, kun ollaan samanlaisia minulla on parempi suoja petoja vastaan?  Minusta on moneen musiikkimakuun, en ole yksi ruokainen kuuntelija ja mitä useampaa kuuntelen sitä useamman kanssa tulen toimeen? Sillä haluan ymmärtää ja se vaatii aikaa. Kuuntelemme tarinoita laulajan ja kirjoittajan näkökulmasta. Moneen ryhmään kuuluminen, mitä se tuo elämään? Joustavuutta ja välittämistä useammasta asiasta. Silloin elämä ei ole ehdollistunut vain mustavalkoiseen ajatteluun vain tämä tai tuo!

Minultakin löytyy musiikki suosikkini ja ruuassa maku suosikkini, muttei se tarkoita että kuuntelisin tai söisin niitä päivästä toiseen. Niitä on oikeasti haluttava kuunnella, fiilis ja tunne että nyt ja hakeutua ympäristöön jossa kuulee tai luotava ympäristö jossa saa ruokana sitä mitä haluaa! Siispä maistelen mielelläni uusia makuja erilaisilta albumeilta jotta joko uudet helmi kappaleet löytyvät tai vanhat suosikit maistuvat jälleen! Tai tyydyn radioon ja sanon ja valitan kuinka tylsää tämä on kuin perusruoka. Jota emme aina arvosta sille kuuluvalla arvolla. Sillä ei meidän ole pakko syödä eikä kuunnellakkaan jos emme tahdo! Syömme koska meillä on nälkä, muttemme ole valmiita näkemään vaivaa toivomaamme tulokseen.  Kiitän kaikesta musiikista ja ruuasta elämässäni! Sillä Kiitän niistä liian harvoin!