Hyppää uudestaan, uudestaan!
Kuinka lelut lentävätkään? Kävin leikkimässä ystäväni lapsen kanssa useamman tunnin ja mikä olisi sen parempaa kuin saada lapsi nauramaan. Heiteltiin tänään leluja ilmaan ja yhdelle niistä puettiin takkia päälle. Kukkuu on monesti tosi lystikästä, tietysti pitää mennä piiloon että se toimii paremmin.
Hyppää! Hyppää! Hyppää! Uudestaan lensivät nallet, kattoa kohden ja on mielestäni todella hauskaa kun lapsilla on hauskaa niin vähästä. Nähdä kuinka lelu lentää ylöspäin ja tulee alas. Uudestaan ja uudestaan.
Minä muistan omasta lapsuudestani saman kaltaisen leikin joka oli kanssa hauskaa siskojen kanssa leikkiä. Siihen tarvittiin peitto 2 siskoa löyhyttämään tuota peittoa ylös alas kun makasi itse selällään lattialla/ sängyllä katsomassa kun peitto tuli kohti ja nousi ylöspäin. Myös seikkailu pussilakanan sisällä oli jännää. Etenkin silloin kun se isoaukko suljettiin ja sitten etsittiin niitä toisenpään pieniä "ilma-aukkoja"
Myös kaikenlainen majojen rakentaminen, peitoista, patjoista, sohvatyynyistä, normaaleista tyynyistä, harjoista, tuoleista. Vähän isompana myös ihan ulkona oksista syntyi monet majat ja kaadetusta lepän rungoista, havuista. Isot pahvilaatikotkin on suuri ilon aihe, sillä niihin on loistava piiloutua. Kahden ison kivenvälissä oli talo, jonka katto ja huonekalut kuviteltiin. Siinä oli minun noidan kattilani jota hämmennettiin, yrtteinä lisättiin maitohorsmia, saniaisia ja kukkia ja tehtiin sellaista keitosta että sillä parani kaikista vaivoista. Noita-akka oli varmaan ensimmäinen ammatti, jonka halusin opetella. Joku oli aina noitunut mitä ihmeellisimpiä noidannuolia, joita piti parantaa.
Toisinaan myös puiden väleissä oli kuvitellut talot, neljä puuta talonkulma merkeiksi ja valmis.
Ja nuo leikit olivat hyvin eläviä ja kylässäkin käytiin monet kerrat toistemme mielikuvitus taloissa. Eikä maksanut mitään ja hauskaa oli. Haastankin lukijat kertomaan omasta mielikuvitus-/ muusta leikistä! Mitä he ovat leikkineet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti