Vanhemman kuvan päivitys kun eiliseltä uupui
Pohdin piirtämistä ja kirjoittamista työskentelynä, sillä niissä nähdään syvemmin kuin esim. Elokuvaa katsoessa. Näkeminen tapahtuu syvemmältä ja syvemmin. Vaikkei käsi tuotakkaan aina haluttua tulosta. Tapahtuu hitaampi syvä luotaus tuohon hetken vangitsemiseen, joka mielessä on.
Tuotamme kuvan mielessä, joudumme tiedostamaan kuinka sivellin, kynä jne. Liikkuu oikeasta kohdasta, mittasuhteet, värit, valo, hahmot.... Teemme sen yleensä tiedostamattomasti ja se vaatii aivoilta enemmän, sillä kaikkeen on keskityttävä sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Elokuva taas on nopeaa kuva tykitystä jota katsomme tiedostamatta. Mikä jäi elokuvasta mieleen? Kun kuva on noin 1000 sanaa, joiden voi sanoa olevan yksityiskohtia. Nykyisin elokuvissa käytetään 25 kuvaa sekunnissa jotta saadaan liikkuva kuva eli sekunnissa näämme jo 25 000 yksityiskohtaa?
60s*25 000=1 500 000 minuutti sisältää jo aika paljon? Entä 2,5h leffa?
1 500 000*60= 90 000 000 ja tämä 90 000 000*2,5= 225 000 000
225 miljoonaa yksityiskohtaa! Minun aivot ei millään ota kaikkea infoa vastaan.
Siispä mitä jäi mieleen ja mitä suljimme pois? Mihin yksityiskohtaan kiinnitin huomiota? Kuten se että katsottiin tässä ystävän kanssa Titanicia ja huomattiin että yksi ihminen hyppäsi pelastusrenkaan kanssa veteen, sitä itsekkään en ollut bongannut sillä se tapahtui taustalla. Seuraamme juonta, ihmishahmojen suhteen kehitystä toisiinsa ja toimintaa niiden välillä. Jätämme ympäristön monesti silloin huomiotta.
Hitaus katsoa kuvaa ja pysähtyä hetkeen ja pysäyttää tuo kuva, vaati aivoilta enemmän sillä silloin aivoilla on aikaa prosessoida ja ymmärtää näkemänsä.
Ensimmäinen luonnos oli mustekynä minisuherrus vihkoon ja piirsin nuo jalat ensin, eikä pystynyt korjaamaan kun tila ei riittänyt. Tunnelman värisävy on tietokoneen ansiota. Kesäpäivä...
Halusin kokeilla yläkuvassa mustaa nestemäistä tussia joten teinkin kuvan pimeässä version.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti