Mitä teemme kun kuljemme pimeydessä? Piiloudummeko siihen vai loistammeko valoa? Kenen mielessä me teemme niin! Kuka on kenellekkin valoa ja kuka pimeyttä! Tanssimmeko nuotion ympärillä? Tähtitaivaan alla? Ikkunoiden ohitse? Näyttäydymmekö varjoina valon laitamilla? Varjona jalkojemme alla? Olemmeko itsellemme valoa, joka ohjaa vai pimeys, joka tekee elämästä painajaista? Olemmeko pukeutuneet juhliaksemme vai taistellaksemme....
Kuinka pimeyteen pukeutuminen vaikuttaa meihin? Sillä tavalla että näämme kuinka pimeyteen suhtaudumme? Mitä tiedän pimeydestä?
Aloitetaan fyysisestä pimeydestä joka saapuu joka talvi ja sulkee pimeyteensä puoleksi vuodeksi. Toiset kiroilevat talvea kylmänä ja synkkänä ja vihaavat sitä. Minäkin toisinaan kiroilen, kun en ole pukeutunut kunnolla. Mutta ketä se lienee auttavan kun vihana otamme talven vastaan kun se tulee silti ja kaikesta huolimatta mitä sanomme. Miksi emme juhlisi? Minulle on juhlaa ensilumi, joka syksy, minulle on juhlaa pakkasen punaiset suudelmat poskillani, minulle on juhlaa talven pimeä pehmeä syli. Minulle on juhlaa jokainen askel pimeydessä. Minulle talvi on juhlavaate, jota saamme katsella. Nyt on monena talvena satanut paljon vettä eikä ole ollut paljoa lunta. Minulle vesisade ja syksyn tuntu on juhlaa, kristalleja ja timantteja taivaan täydeltä, kahisevia lehtiä jaloissa, minulle sateen varjot ovat iloisia. Jokainen osaa juhlia ilman että tarvitsisi turvautua juomiin jotka sumentavat mielen, sillä juhla kun ei ole synonyymi juomiselle.
Juhlassa on aina musiikkia, millaista juhlaa sinä vietät riemun juhlaa vai surun juhlaa? Riemun juhlat on kivempia ja surun valaisevia sille mitä olemme rakastaneet.
Minä juhlin ja monet ovat valmiit taistelemaan pimeyttä ja talvea vastaan. He pukevat ylleen varusteet ja sivaltavat jokaista joka heitä kohtaan on kylmä kuin talvi, suu viiltää jokaista kipua kohden jokaista joka on erimieltä. Jokainen taistelija tahtoo satuttaa toista mukamas omaksi voitokseen. Sitähän jokainen taistelu ja tuomitseminen on olematon voitto toisen kustannuksella.
Monessa taistelussa sinä olet ollut? Kuinka montaa olet viiltänyt sanoillasi, teoillasi...? Kuinka monen haavan kirjaa itsessäsi kannat? Kuinka monta sanaa on sinua silvaltanut, ruoskinut vain siksi että ne ovat mielestäsi sinua vastaan? Oletko sinä kaikkea vastaan? Oletko sinä taistelijana enemmän uhri kuin he jotka ottavat ilolla ja juhlalla kaikki koettelemukset vastaan vain pitääkseen niistäkin huolta ja rakastivat nekin ehjiksi. Enkä nyt sano että kaikesta tarvitsisi pitää, vaan sitä että kaikesta ei tarvitse avata suutaan uhotakseen vain että saisi taistelun aikaiseksi ja voiton vain siksi että haluaa huomiota. Sitä uhoaminen on huomion hakemista.
Siispä kysynkin oletko valmis kulkemaan toisten kanssa heidän pimeytensä läpi, heidän valonsa läpi, ellet ole, et ole valmis tutustumaan ihmisiin syvällisesti ja taistelet vain vastaan. Oletko liikettä vastaan, liike itse ja liikkeen mukana?
Kuinka siis tanssit? Oletko vietävissä? Oletko viejä? Näytä siis mitä osaat äläkä taistele vastaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti