Tältä näyttää vauvan hoito, oli kiva pikkuherra käymässä että äiskä sai vapaata niin siinä kun kaveri nukkui niin taiteilin tämän. Aika värimaailmallista, jollain tapaa kaoottista, muotoja jotka rikkoo toiset muodot. Kaikki sulautuu yhteen ja joustaa toisiinsa, aika tuohon ei riitäkkään nyt, teenkin sen silloin tai sitten kun pystyn.
Lapselle annetaan eväitä kotona selviytyä ulkomaailmassa, kuinka opetat lasta oppimaan tarvittavan, jotta hän selviytyy askareista ilman sinua, sitten kun on tarvis? Katsoin tällä viikolla elokuvat Tie (The Road) ja Trash.
Mitä siis opetamme? Ja kuinka opetamme? Tietääkö lapsi milloin opetuksesta on kyse? Minulla oli tällä viikolla myös pöydän puhdistamisen opastajan titteli ja todettiin että pöydän puhdistaminen on rankkaa hommaa kun tahra on jämähtänyt kiinni ja se duuni on tehtävä, jos haluaa syödä puhtaan pöydän ääressä. Siinä sitten yhdessä tehtiin ja todettiin että vau tulipas puhdaspöytä!
Minusta oli hienoa nähdä se että oppiakseen lapsi on valmis kuuntelemaan ja tekemään, ja että he haluavat rauhan tehdä, minua pyydettiin olemaan hiljaa kun pöytää jynssäiltiin. Työrauha! Ja olisin itse vain höpöttänyt! Samalla! Eihän keskittyminen riitä uutta oppiessa sekä työhön jota et osaa sekä ohjeiden kuunteluun!
Ja vaikkei minulla ole itselläni lapsia, olen oppinut monta asiaa toisten lasten kanssa touhuillessa. On mielenkiintoista katsoa ulkopuolisen silmin lapsiperheiden arkea ja nähdä kuinka erilaisia yksilöitä niissä on! Ja samalla peilata ja vertailla omaa lapsuuttaan siihen mitä itse touhuaa lasten kanssa, majanrakennuksesta, leegoihin, kuorma-autoista Barbeihin, pehmoleluja, yllätysleluja, jojoja, risti nollaa ja laivan upotusta, ruutuhyppyä, twistiä, hyppynarua, polttopalloa, väriä, kapteeni käskee, 10 tikkua laudalla jne.
Mistä oli oma lapsuus tehty?? Ja miten se minua opetti? Minne se ohjasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti