maanantai 3. heinäkuuta 2017

Taidepäiväkirja 3/31

Tuli aika tummat kuvat joten toivon että erotatte mitä näissä lyijykynä suherruksissa on jotka tuli hetken töherryksinä


Näämme elämäämme kuvina, joita aivomme meille heijastaa
Se heijastaa meille tunteen, kokemuksen, toiveen, kaipauksen 
Se luo fiiliksen ja hävittää toisinaan myös todellisuuden!



Millaista tuon kuvan kokeminen on? Nään monesti katsovani piirtyvää kuvaa ulkopuolisen näkijän suunnasta. Jostain syystä olen piirtämässä katsojan takana, sillä mielestäni katsojakin on kuvattava.  Sillä jokainen joka näkee mielensä elävän kuvan ymmärtää pystyvänsä elämään mielensä kuvaa yhä uudestaan ja uudestaan. Ja olevansa osa kuvaa? Muokaten sitä halutunlaiseksi ja hallinta kaikille hahmoille on täydellistä, joten tulee ns. Nokkakolareita kun oikeassa elämässä ihmiset eivät tottelekkaan kuin kuvitelmassa tai toimi niinkuin heidän toivoisi toimivan!

Nämä töherrykset ovat minun luonnoksiani ajatuksista ja ensimmäisessä kuvassa halusin kokeilla tavoittaa ajatusta siitä kuinka mieli projisoi kuvan silmistä ulospäin näkyville. Ja sitä kuinka yritämme joskus koskettaa sitä mitä toivomme.

Toisessa kuvassa ajatus oli se että kuinka pakenemme todellisuutta tai häviämme todellisuudesta juuri mielenkuvaa katsomaan. Harhailevat ajatukset ja kuinka huomio kyky häviää oikealle ympäristölle. Ne voivat olla muistoja, toiveita, vahvaa fiilistä...joka vetää keskittymisen mielen puolelle. Kyse lienee kumpaa ohjelmaa katsomme mielen ohjelmia vai todellisuutta? Kumpikin on yhtätodellinen

Viimeinen kuva on sitten luonnos joka lähti alkuunsa silmät kiinni tuhertelusta, jota jatkoin silmät auki. Takana oli vain yksi hahmo piirtäessäni silmät kiinni ja penkillä istujan hiukset piirsin silmät kiinni.  Onkin kysymys istuuko penkillä hahmo, joka katsoo mielensä kuvaa vai mikä on kuvan toisiaan katsovien hahmojen tila? Johon tunkeudumme katsomalla kuvaa ja kuvattua tilannetta.


Kuinka yritämme vangita tilan kuvaan ja mikä tekee siitä elävän? Mikä luo kuvaan tunteen, voiman joka saa katsojan pysähtymään ja katsomaan kuvaa? Mitä kuva katsojassaan koskee? Mikä tekee kiehtovan? Vangitsevan?
Kuinka moni näkee kuvan mielikuvana mielessään vielä senkin jälkeen kun ei enää katso sitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti