Yhdistämme asioita ja näin teemme itsellemme kaavan jota kulkea. Liekkö asiat saman värisiä mitä yhdistämme vai erivärisiä? Yhdistelemme jatkuvasti, mielemme askartelee yhdistelmiä mennäkseen tietä joka on suurin mutta tarvitsemmeko pikkuteille karttaa? Mielemme on reititin, navigaattori, kartanlukija ja riipuu siitä mitä etsimme, mihin ja minkä väriseen ajatukseen olemme valmiit ajamaan. Onko reitti läpi vai pysähtyykö matka siihen?
Mietin tässä mistä ihmisinä etsimme hyvänolon tunnetta? Tarvitsemmeko jotain haastavaa ennen hyvänolon tunnetta? Jotain vaikeaa, joka pitäisi oppia ja mielen askarrella sen parissa vai riittääkö vain silmin nähty tulos? Esim. Neulominen, palapelit, piirtäminen. Pitääkö sen rasittaa fyysisesti? Kuten kävely ja juokseminen jne. Kuinka löydämme hyvänolon tunteen tekemisestämme?
Ymmärtääksemme hyvää oloa on katsottava pahaan oloon, tilanteeseen jossa emme halua olla pitkään. Onko hyvä olo kun välttää kipua, kipuhan liitetään pahaan oloon. Vaikka tietynlainen kipu ja kärsivällisyys on kaiken oppimisen takana. Kivun sietokyky, olotila ilman kipua, mitä etsimme? Millaista kipua etsimme? Millaisen kanssa elämme? Millaista siedämme? Mihin olemme tottuneet?
Kestämmekö miten hyvin nälkää? Vai pitääkö kurniva vatsa heti ruokkia että on hyvä olla? Pitääkö hiertävä kenkä vaihtaa uuteen? Pitääkö väsyneenä heti ruveta nukkumaan?
Miksi ei voisi olla keskitien kulkija, ymmärtää kehoa kulluttavien asioiden määrän ja antaa lievityksen kipuun ja ettei se mene yli niin ettei tule toisenlaista kipua. Tavallaanhan ihminen on kokoajan tyhjenevä astia, johon on laitettava ravintoa ja vettä, jotta pysymme käynnissä. Mikä on yksilöllinen kulutus tahti? Kuin autotkin ihmisetkin eroavat toisistaan kulutuksen ja käytön suhteen. Mitä enemmän käytät sitä enemmän kulutat, kun pitää tankata niin kulutuksen mukaan. Mihin ihmiskeho on siis suunniteltu?
Liikkumaan kahdella jalalla, kädet tarttumaan asioihin, mieli ratkomaan pulmia, oppimaan, lisääntymään... jotain mainitakseni.
Kun täytämme tankkiamme? Niin tankkaammeko täyteen vai vaan sen verran että pääsemme seuraavalle pisteelle? Mikä on se määrä joka on tankattava? Kumpi on rasittavampaa kokoaikainen tankkaaminen määrällisesti hitaampi kun pitää pysähtyä useasti? Vai tankki täyteen ja aja niin pitkälle kun pystyy ennenkuin on pakko tankata? Ja kuten autot kuluttavat erilaisia bensoja ja se vaikuttaa kulutukseen kuin ajettavuuteenkin niin miksi emme kuuntele kehon toimivuutta syödessämme jotain?
Mikä on hyvää? Mikä huonoa? Mikä tuo lopputuloksena onnea ja mikä kipua? Kuinka suhtaudumme kehoomme, olenko onnellisempi yli vai ali tankkauksella? Yli tankkaus on vähänkuin olisi laittanut kuorma-auton bensatankin henkilöautoon? Koska maha venyy ja näin kulutus ei kykene tyhjentämään tankkia edes lähelle puolta kun siihen jo tankataan lisää. En nyt sano että pitäisi näännyttää itsensä ja ajaa jos pystyy pelkillä höyryillä. Ei näännyttäminenkään tervettä ole. Kuin yrittäisi ajaa mopon tankilla henkilöautoa! Pitkälle ei ajella, paitsi mopoautolla?
Millainen keho sinulla on? Kuinka olet virittänyt kulkuneuvoasi? Mitä tankkaat? Mistä ajat? Kuinka ajoneuvosi kulkee? Kuljetko maastossa? Kuljetko vain tasaista maata? Mikä lisää ja mikä vähentää kulutusta? Onko mittarit kunnossa? Vai ajeletko vain perstuntumalta? Kuinka monta vaihdetta sinussa on? Osaatko käyttää niitä?
Milloin kävit huollossa? Tai kuinka usein huollat itseäsi?
Oletko mekaanikko vai kertakäyttö käyttäjä vai vietkö itsesi toisille huoltoon? Mikä on ongelmasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti