Joulu tulee

Sen verran vielä tänään että pakko se on uskoa että joulu on tulossa kun pikkusisko toi minulle mainos suklaa kalenterin ja joulutorttuja! Tässä männä viikon  perjantaina! Kohta on se päivä kun saa avata kalenterin ekan luukun.

Josta tulee mieleeni lapsuuden joulukalenterin onnistunut väärinkäyttö jolloin käytiin salaa syömässä suklaat kalenterista 1.päivänä. idea oli siis se että piti saada suklaat irti ja ykkösluukusta ulos ettei jäänyt kiinni siitä että oli syönyt enemmän kuin yhden suklaan. Ja toisinaan kävi niin että suklaa irtosi, muttei tullutkaan luukusta ulos. Saattoi sitten saada joku toinen päivä kaksi suklaata. Tai sitten piti odotella ja avata luukkuja aina aattoon asti että löytyykö kadotetut suklaat. Ja aivan lopuksi rikottiin ns. Avattiin kalenterit että pakoon pujahtaneet suklaat varmasti tuli syödyiksi.

Toisaalta keskeneräisen kalenterinpullottava pahvi aina hieman herätti epäilyksiä joten irrotetut suklaat oli aina johonkinpäin hivutettava. Pelattaessa rikasta ja rutiköyhää saattoi toisinaan vaihtaa kalenteria siskon kanssa päittäinkin. Palkitsevaa oli avata luukut ja nähdä mikä kuva luukussa on! Vaikka suklaat olikin jo ehkä syöty ja kuvatkin kertaalleen nähty!


Nyt ajattelin elää päivä kerrallaan kalenterin kanssa, sillä kerkesin jo nähdä kyseisestä suklaan syönti operaatiosta painajaista. O!i pakko katsoa että kalenteri on seinällä avaamattomana kun aamulla heräsin. Unessa kaikki luukut oli auki ja suklaat hujan hajan ympärillä, en edes syönyt niitä!

Millaista luovuutta kalenterin aukaisu ruokkii? Ja mistä tulee vimma avata kaikki, eikö ole itsehillintää? Vai onko herkut sellainen houkutus että tulee rikottua sääntöjä, mutta yrittää tehdä sen niin ettei jää kiinni. Tähän työhön mentiin rikoskumppanin kanssa toinen saattoi pitää vahtia/ jos jäi kiinni niin ei tuntunut niin pahalta kun molempia läksytettiin.

Fiksuinta olisi ollut antaa pelkkä kuva kalenteri! Ja herkut erikseen! Toisaalta se oli opettavaista, itsehillintäkin on parempi ja niistä hiippailuista kaapille etsimään ja tyhjentämään kalenterit jäi muisto jolle nauran edelleen, sillä muistan edelleen joulukalenterin pahvisen tuoksun ja sen suklaan tuoksun että maun, vain muistelemalla tuota salaista ryöstöhetkeä!

Mukavia tulevia aukaisu hetkiä kaikille!