Ajatus tämänpäivän pohdintaan lähtee unesta jossa näin elokuvan. Kysynkin voiko toisen saada tekemään asioita syrjäkorvalla kuulluista keskusteluista, jotka on harkitusti annettu kuulla. Siis valikoitu mitä sanotaan silloin kun tietää toisen olevan kuulolla. Kyseinen kuulija ei osallistunut missään kohtauksessa keskusteluihin oli vain kuuntelijan roolissa. Ja näin sai altistuksen toisten ajatuksista, joiden tarkotus oli vahingoittaa häntä. Nämä kaksi keskustelijaa olevinaan ihannoivat itsemurhaa ja tämä kuuntelija joka häpesi itseään halusi tulla ihannoiduksi, joten hän teki itsemurhan. Ja nämä kaksi keskustelijaa jatkoivat keskusteluaan niinkuin mikään ei olisi muuttunut. Seuraavaa uhriaan odotellen.
Uni oli sinällään jännä sillä unessani äitini oli se jonka äänen kuulin sanovan että olipa karu loppu. Enkä olevarma ketä kaikkia oli katsomassa.
No jänniä on muutkin unet olleet seikkailuissa olavinlinna on vaihtanut paikkaa ja Lauri Karhuvaara jakoi kulta harkkoja ihmisille hyvistä valinnoista ja oltiin Aantonio Banderaksen kanssa vanhoja tuttuja ja puhui suomea....että otappa näistä nyt sitten selvää?
Mutta kysymykseen häpeästä ja ihannoinnista ja keskusteluista.
Kuinka häpeä vääristää kuvan itsestä niin ettei voi kokea itseään arvokkaaksi?
Kuinka syrjii itse itseään ihmisenä, niin ettei voi kokea itseään ihanana. Tai sellaisena että olisi arvokas kokemaan toisten ihailua oman toiminnan ja tekemisen ja omien arvojen perusteella. Omana itsenään. Muuttaako häpeä niin paljon minäkuvaa että vain toisen sanoilla on merkitystä? Sekö on juuri se syy jolla kiusaajat vievät toiselta itsekunnioituksen ja vievät näin häpeään. Kun häpäiset toisen toivotko silloin saavasi toisen hallintaasi jotta hän palvoisi sinua?? Tai tekisi miten sinä tahdot? Manipuloitua hallintaa. Luoko häpeän tunne pelkoa? Miten monta häpäisyä vie itsekunnioituksen, milloin häpeä on luonut zombi ihmisen? Nukketeatterin? Mistä tunnistaa kokeeko tervettä vai epätervettä häpeää? Millaiseen pelleilyyn on valmis ihannoinnin takia? Mitä kaikkea on valmis hylkäämään? Missä vaiheessa pitäisi varoituskellot soida että on menossa metsään että rytisee?
Kenen sanoille olet altis ja käyttääkö hän häpeää sinuun? Ihannoitko häntä? Ketä oikeastaan ihannoimme? Tv:n henkilöitä, elokuvien ihmisiä, ihanteita mitä oikein haluamme? Mikä on se vaikutin joka saa sinut sanomaan nyt mennään!
Kenen sanoilla ja keskusteluilla on sinun elämääsi suuri merkitys?
Kuinka monesti pysähdymme oikeasti miettimään millaisia henkilöitä ihailemme? Ja mitkä ovat ne syyt miksi ihaillaan juuri kyseistä henkilöä?
Sekö että kyseinen henkilö on kaunis/komea ainakin se puhutteli nuorena seksuaalista puolta, kun huone oli tapetoitu lattiasta kattoon ihanilla elokuva/musiikki maailman kuuluisuuksilla. Päiväunien kohteet. Mitä ihailun kohde merkitsee. Albert Einstein siinä on ollut fiksu ihminen joka on nähnyt maailmaa hiukan erilailla ja vetoaa aivojen tietoa janoavaan puoleen. Entä kirjailijat arvosta ja ihailen heitä sillä he osaavat luoda tunneilmastoja joiden läpi saa kahlata, kokien mielellisesti sen sanojen välityksellä minkä joku on kokenut ja/ kuvitellut kokevansa. Tietoa jonka saa pureskella tai etsiä tai vain kokea.
Kun kauneus tai komeus koskettaa ihailun haluasi määrittele pidemmälle!
Millainen kaunes/komeus, itse olen huomannut pitäväni mustavalkokuvista, niissä on sitä vanhan ajanpatinaa jota rakastan. Mielenkiintoista on katsella keräämiään kuvia ja määritellä sitä miksi ne on kerännyt, pinterest on ollut aivan loistava tähän hommaan! Se on myös hyvä kaikuluotaus siihen millaiseen värimaailmaan on ja muotomaailmaan on mieltynyt! Sitten kun on keräillyt kuvia niinkuin hamsteri voi kysyä itseltään löytyykö kuvista, jokin sama tunnelma, mieliala, fiilis, mitä itse itselleen näin yrittääkään viestittää? Vai onko kyse elokuvasta tai ohjelmasta johon itsellä on ihannoiva/miellyttävä tunneside?
Mikä on se jokin jota haluat niin kovasti itsellesi?...
Mitä ihailen/mikä ihastuttaa?
Tähän astisen elämäni aikana olen huomannut ihastuvani ihmisten neniin ja käsiin, niissä on jotain minuun vetoavaa, se mistä tämä on peräisin on minulle mysteeri! Myös hymyt ja naurut on sellaisia joihin kiinnityn tai ne kiinnittyvät minun mieleeni. Tai kuinka joku sanoo tietyn sanan. Niitä pieniä asioita joista ihmiset minulle koostuvat.( Esim. Nuorimmaisesta pikkusiskostani tulee esiin nauru ja se kuinka tulisesti hän kimpaantuu, kiharat, se joustava ponnahtekeva kävely tyyli...) Jokainen ihminen on omalla tavallaan ihastuttava ja samalla hyvin erilainen kaikille niille henkilöille, jotka hänet kohtaavat. Sillä emme todellakaan katsele samoja asioita.
Etsin siis ihmisistä jotain johon voin samaistua, ihailla heitä jostain joka sopii kyseiseen henkilöön, joka on hänen tapansa, jota hän käyttää. millaista kuvaa sinä luot ihmisistä. Millainen kuva sinulla on läheisistäsi?
Olenko ihmisten mielissä koostuva kuva itsestäni vai heidän mielikuva minusta? Ihminen voi omistaa toisesta vain mielikuvan, joten kuinka montaa mielikuvaa voimmekaan kantaa ja vertaammeko niitä aina toisiinsa, uusia vanhempiin? Onko aina löydettävä jokin yhtymä kohta jotta mielikuva voi yhdistyä mielikuvienverkkoon ja että sitä voi käyttää? Haemmeko tietoisesti yhtymäkohtaa aijempaan? Ja mitä paremmin ja useammin jokin tietty asia on yhdistetty eriasioihin, niin onko se silloin miellyttävämpi? Tunteikkaampi? Ihaillumpi? Kenet olet nähnyt useiten tämän vuoden aikana? Kuukauden? Viikon? Päivän? Minne mielesi sinut vie kenen luo ja miksi? Ihailetko häntä tietoisesti? Siksi että olet valinnut ihailevasi vai etkö tiennyt? Teetkö tietoista mielenhallintaa ja yhdistelyä?
Häpeänkö asioita joita ihailen? Toisinaan käy niinkin, hämmennyn omista ajatuksistani ja toisinaan häpeän tuota hämmennyksen aiheuttavaa ajatusta. Vaikkei siinä olisikaan hävettävää. Tavallaan silloin itse kieltää itseään ihailemasta jotain ja saa noin katumaan ja häpeämään sitä mitä mahdollisesti koki. Ja tämä on itseä syövä tapa perehtyä asioihin.
Ajattelin ruveta nukkumaan ettei tarvitse hävetä unenpöpperöisessä pöhnässä kirjoitettua tekstiä? Öitä!
Maistoin viikonloppuna sakea ja sanon että alkoholi on asia jota häpeän, koen myötä häpeää jonka vaikutuksen alaisena ihmiset tekevät tyhmiä asioita. Se on mielestäni tyhmin asia mitä ihaillaan, siis alkoholin juominen.
Sinällään tämä kyseinen juoma oli ihan jännä ja miellyttävä kokemus maistaa, sellainen haljakka suussa ja makeahko, hiuksen hieno vivahde viinoihin jälkimakuna nielaisun jälkeen. Maistamisessa ei ole mitään vikaa,sillä olen halunnut maistaa miltä sake maistuu. Mielestäni känniin itsensä juominen on hävettävää ja tyhmää, sekä hohdotonta. Se on minun mielipiteeni ja olen mielummin ilman alkoholia. Kuin se että joisin itseäni känniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti